Olen lukenut paljon tarinoita Juice Leskisestä, sekä hänen omista elämäkerroistaan että lukuisista muusikkoelämäkerroista, missä jokaisella on se oma näkemys Juicesta. Tämä kirja on Juicen vaimon Sarin, sen joka jäi viimeiseksi, näkemys asioista ja Juicen viimeisistä vuosista.
Keväällä 2002 Juice tapasi aulabaarissa tamperelaisen Sarin. Ensisilmäys muuttui ihastukseksi, sitten tapailuksi, ja pian pariskunta kihlautui Veronassa.
Sari Leskinen ei ole aiemmin kertonut Juicen ja hänen yhteiselostaan kirjassa julkaistavaksi. Nyt Tuomas Marjamäki on kuitenkin päässyt kirjoittamaan hienon tarinan Juicen viimeisistä vuosista.
Sari on varsin topakkana ollut ja saanut Juicen, ainakin joissakin asioissa, aisoihin, mutta kun Juice oli mikä oli, niin olihan sillä aika tiukka oma pää.
Koko kirja on todella upeaa kerrontaa Juicen ja Sarin elämästä. Se ei ole ollenkaan mitään auvoista, romanttista höttöä vaan sitä, että Sari osasi pyörittää arkea, ihan sitä normaalia elämää.
Monta moninaista tarinaa ja sattumusta saa tästä kirjasta lukea ja monessa on Sarikin mukana luovimassa. ”Kaiken takana on nainen…”
Juicen viimeisistä ajoista kerrotaan koskettavalla tavalla. Kun hän ei enää halunnut lähteä dialyysihoitoihin, niin olihan se selvää, ettei hän enää jaksanut muutenkaan. Jotenkin on hienoa, että ihminen saa itse päättää, mitä tekee.
Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kuviakin on mukana!








