Jonkinlaisena esipuheena tämän kuvakirjan nimiösivulla lukee: “Tämä kirja vie teidät, pienet isojenne kanssa, retkelle pohtimaan omaa ainutlaatuista olemassaoloanne” ja lisäksi kehotetaan kokemaan kirja kaikilla aisteilla. Kirjassa tapahtuu arkisia asioita: lähdetään ulos, katsellaan luontoa, ihmetellään missä minä olen.
Olenko minä pihapolulla polskiva mudanhajuinen? Ei, se on sammakko. Olenko minä tien laidalla loikoileva lämmin sileä? Ei, se on vain kivi. Olenko minä taivaalla tanssiva pumpulinpyöreä? Ei, se on poutapilvi. Lopulta löytyy oma iso ihminen ja hän löytää minut.
Sanna Sofia Vuoren kirjoittama ja Anne Vaskon kuvittama kirja sisältää paljon erilaisia aistikokemuksia kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Sen äärellä on hyvä pohdiskella, miltä asiat tuntuvat, näyttävät, haisevat ja maistuvat. ”Eksistentialismia pienelle pohdiskelijalle”, tosiaan. Tämän kuvakirjan äärellä on hyvä pohdiskella pienen lukijan kanssa asioiden olemusta. Kaunis ja herkkä kuvitus toimii hyvässä yhteistyössä tekstin kanssa. Tämä ei ole äänekäs ja meluisa kirja.








