Minna Finstad ja Sari Salminen: Onneks tänne saa tulla kännissä – tarinoita ammattikoulusta

Osta kirja itsellesi

Vieläkö sitä viitsii palata niihin aikoihin jolloin itse myrskynsilmässä seisoi: työntää nyt päätä tuleen – vapaaehtoisesti. Selaillaanpas kuitenkin varovasti:

”Tää saatanan huora ei vittu pitänyt päätään kiinni kun mä vittu yritin tehä tehtäviä, VITUN lehmä opettelisit pitään pääs kiinni!”

Hups! Nuo Nicon sanat salamoivat vielä rehtorin huoneessakin Annin niskaan. Ja rehtori sen kuin nyökyttelee ymmärtäväinen ilme kasvoillaan, näyttää nainen asettuneen Nicon puolelle.

Anni on parikymppisen Nicon opettaja. Yksin jää, ymmärtäjää vaille: hyshys! ja luokkaan takaisin.

Näin ei voisi jatkua, mutta jatkuu vaan. Se syö opettajaa jos ketä.

Minna Finstad ja Sari Salminen kertovat opettajan silmin mitä siellä opettajaminä-Annin ja melkein aikuisiksi varttuvien vähämotiivisten koulunkarttajien päässä yhden lukuvuoden aikana liikkuu ja mitä kummallisuuksia opetustilanteissa voi sattua ja tapahtua. Pahoinvointia lisää Annin oman avioliiton loppukierre.

Motivaatio on hukassa porukalla, joka käy kertaus- ja ammattivalintaluokkaa, paikalla päivittäin keskimäärin puolenkymmentä viidestätoista oppilaasta. Ja homma menee helposti överiksi tuon sekalaisen seurakunnan kanssa: on maahanmuuttajaa, huumeenkäyttäjää, kaljankittaajaa – yritä näitä yhdessä opettaa tavoille! Mahdoton tehtävä muutamasta onnistumisesta ja ilonhetkestä huolimatta. Kollegoiltakin saa sijaisopettaja korkeintaan luovuttamista huokuvan kannustusnaljauksen.

Opettaja oikeastaan on oppilaidensa kanssa samassa kierteessä ja lirissä.

Onneksi hyvinvointiyhteiskunta on rakentanut verkoston, josta niin vain ei pääse putoamaan: aina on olemassa joku auttava taho, josta tilapäinen apu löytyy. Yhteiskunnan apu ei tietenkään korvaa perheen tai suvun turvaa, jonka varaan ja huolenpitoon elämä kuitenkin on aina rakentuva. Väliinputoajia piisaa. Opettaja itsekin on erossa menettämässä myös lapsensa, niin Simo on huoltajuusoikeudenkäyntikirjeen mukaan vaatimassa.

Vajaata ja puutteellista, karua ja vähemmän miellyttävää on elämä Onneks tänne saa tulla kännissä -kirjan porukalla – olipa kännissä tai ei. Tällä porukalla ei ole voimia oman navan ulkopuolelle, näistä ei ole edes vasta tehdyn  sisäministeriön tutkimuskyselytuloksen toteuttajiksi eli niiksi ammattikoululaisiksi, jotka harrastavat ääriajattelua ja suvaitsemattomuutta toisia kohtaan uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä.

Nopea- ja helppolukuinen sujuva kirja vaikeista henkilökohtaisista  asioista.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Oli kyllä pelkkää yleistämistä, loukkaavaa ja sortavaa tekstiä ammattikoululaisista.

    ”Onneks tänne saa tulla kännissä -kirjan porukalla – olipa kännissä tai ei. Tällä porukalla ei ole voimia oman navan ulkopuolelle, näistä ei ole edes vasta tehdyn sisäministeriön tutkimuskyselytuloksen toteuttajiksi eli niiksi ammattikoululaisiksi, jotka harrastavat ääriajattelua ja suvaitsemattomuutta toisia kohtaan uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä.”

    Eiköhän suvaitsemattomia ihmisiä löydy jostain muualtakin kuin ammattikoulusta. Minulla on postiviinen muisto amis-ajoista enkä voi samaistua kirjaan ollenkaan.

  2. MP
    Poikkeava erityisryhmäryhmä opettajilla käsissä. Ei tavan amislaisia, niin ymmärsin.

  3. MP ja Hikkaj

    Kokemuksia on 39 vuoden ajalta kaikista asteista ja tasoista. Ihan puhtaista -tyypeistä kokemuksia ei ole, sillä näitä nykyisiä kutsutaan toisen asteen opiskelijoiksi. Oppilaaksi ei saa kutsua. Opiskelija on kyllä vähän yliampuva termi, sillä suurin osa kouluttajan ajasta menee isänä ja äitinä olemiseen. Nuorissa ei useinkaan ole suurta vikaa. Olosuhteet ovat ajaneet heidät tilaan, jossa perheiden rikkonaisuus ja näköalattomuus kulminoituvat 16 -17 vuotiaan elämässä samaan aikaan kun pitäisi opetella perusasiat viinasta, tupakasta ja pariutumisesta. Masai- heimon miehillä kaikki oli paljon helpompaa Afrikassa. Sulkia päähän ja sotaa käymään. Kyllä sitä sillä tavoin pesää lohkeaa.

    Nykyään ei riitä enää edes Corolla ja karvanopat, sekä alumiinivanteet. Yhtesikunta ei saa enää otetta nuoreen, joka on kerran normimaailmasta irti päässyt.

    Katseeni kääntyy edelleen 1992 vuoteen ja hoitamattomaan lamaan. Viisi vuotta yliopisto-opintoja opetti minulle paljon vähemmän yhteiskunnasta kuin kaksi vuotta erityisopettajana.

    Kuusi päivää eläkkeelle. Luulen sen ansainneeni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.