Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keskusrikospoliisin henkirikosryhmä setvii murhasarjaa. Joku murhaa naisia brutaalisti, raiskaten ja tappaen, tietyn yksityiskohtaisen kaavan mukaan. Murhat muistuttavat täsmällisesti sarjamurhaaja Edward Hinden tekemiä murhia, mutta Hinde on ollut vankilassa viimeiset 15 vuotta, eikä voi olla murhien takana. Kuka matkii Hinden murhia ja miksi?
Poliisipäällikkö Torkel Höglund on ryhmineen pahasti jumissa. Tutkinta ei etene, vaikka ruumiita tulee. Apu löytyy lopulta Sebastian Bergmanista, vihatusta sarjamurhaajien profiloijasta, joka aikoinaan toimitti Hinden telkien taakse. Höglund ei missään tapauksessa haluaisi Bergmania mukaan, sillä henkirikosryhmä inhoaa Bergmania jokseenkin yksimielisesti, mutta näyttää siltä, että vaihtoehtoa ei ole.
Bergman jatkaa omalta osaltaan ajelehtimistaan. Perheen menetyksen jälkeen Bergman on aivan tyhjän päällä, ajelehtii yhden illan jutusta toiseen ja kehittää itselleen pakkomielteen tyttärestään, josta sai kuulla edellisessä kirjassa Mies joka ei ollut murhaaja. Bergman on edelleen aivan yhtä kiehtovalla tavalla ärsyttävä tyyppi kuin ennenkin.
Pelkkää yhden miehen show’ta ei tarvitse seurata, sillä myös muu murharyhmä saa tilaa ja mielenkiintoisella tavalla saakin, esimerkiksi murharyhmän tutkijoiden Billyn ja Vanjan välistä dynamiikkaa kehitellään hyvin. Henkilöt tuntuvat inhimillisiltä ja monitahoisilta. Sarjamurhaaja Hindekin on mielenkiintoinen tapaus.
Edeltäjänsä tapaan Oppipoika on vetävä ja jännittävä dekkari. Yllättäviä käänteitä riittää ja jännitystä samoin. Luin kirjan nopeasti, ei tämän parissa kauaa viitsinyt vanheta, kun tarinassa riitti imua. Hjorth ja Rosenfeldt hallitsevat vetävien dekkarien kirjoittamisen. Loppu pohjustaa mukavasti jatkoa, eli eiköhän Bergmanista ja murharyhmästä vielä kuulla.
