Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta.
Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisina (ja sitä, kun Yhdysvallat valitsi olla puuttumatta) ja puhuu rauhan puolesta. “Kaukaisessa idässä sotaa lopetettiin ja lopetettiin / laajentamalla sitä; depression kimppuun käytiin aggression asein / — ja voihan kirveiden puuhista aina syyttää puita.”
Toisaalta rauha jää haaveeksi, johon runoilija ei itsekään usko. “Ja rauhaa ei tule, turha toivoa. / Rauhantekijöitä on liian paljon, / liian monta kyynärää verta välissä.”
Kokoelman toisessa osiossa Manner viittailee Japaniin ja runotkin ovat haikumaisen tiiviitä; näihin aikoihin Manner suomensi Yasunari Kawabatan teoksia. Mori Ōgaille omistettu runo liittynee Morin pääteoksen Villihanhien ilmestymiseen suomeksi muutamaa vuotta aikaisemmin.
Isona teemana kokoelmassa ovat unet ja muistot. Kokoelman neljäs osio viivähtää hylätyssä, autioituneessa kylässä, odottamassa ja muistelemassa. “Ei viestiä tänäänkään. Aamut tulevat ja menevät / vain heinän varjo on joka kerta vähän pitempi.” Odotus taitaa lopulta olla vielä turhaa. “Jos tulisit nyt, et enää löytäisi tänne.”
Kolme käännöstä kreikkalaiselta Kaváfikselta vievät, no, kreikkalaisiin tunnelmiin: puhe on troijalaisista, Akhilleuksen hevosista, kuningas Mithridateesta. Antiikkisista aiheistaan huolimatta Kaváfiksen runot ovat moderneja. Kaváfista pidetäänkin uudemman kreikkalaisen runouden merkittävimpänä edustajana.
Viimeiset sanat kokoelmassa saa Ezra Pound, jonka Canto XIII toimii kokoelman epilogina. Paetkaa purret kevein purjein on elegantti kokonaisuus, joka on taitavasti rakennettu ja täynnä hienoja kielikuvia. Tämä oli ensimmäinen kokoelman mittainen kohtaamiseni Mannerin runouden kanssa, mutta ei jää viimeiseksi.
Älä luule että pidän tärkeänä
tätä tai muutakaan yritystä ristiriidan voittamiseksi.
Turhuudessa on runon koko järki:
lintuja kuin aukkoja mustassa lumessa
kylmän ja pitkän päivän sydämellä.
