Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oikeastaan voisi kuitata kirjan samoin kuin monen muunkin iskelmälaulajan tarinan: raskaat ovat laulajan laulujenlunnaat, pitkä tie viinan viemänä. Olavi Virran ajoilta aloitettu laulajan taival. Kevyen musiikin esittäminen kaikkine kiemuroineen on lopulta kaikkea muuta kuin kevyttä.
No, Pasi Kaunisto (s. 1950) on kuitenkin selvinnyt kaikesta kuiville, viina jäänyt vuosituhannen vaihteeseen, ja viimeisetkin pankkilainat ja verovelat maksettu pari vuotta sitten. Nyt seitsenkymppisenä on aikaa koota yhteen mitä tehdyksi on tullut niin laulajan uralla kuin hautausliikkeen Tampereen Hautauspalvelun omistajana. Matka Siivikkalan kylästä Ranskaan ja Tampereelle on kaikkine vaiheineen kertomisen arvoinen.
Milja-tytär, kirjailija ja myös laulaja hänkin, kertoo läheltä nähtynä ja koettuna, ettei se aina helppoa ole ollut taloudellisine ylä- ja alamäkineen. Sielun sekä mielenrauhan kestävyyttä on koeteltu, aina Pitkäniemen mielisairaalaa myöten. Ja sitten se pullonhenki!
“… kun kännäsi itsensä tajuttomaksi. Korkin rasahdus toi taivaallisen välinpitämättömyyden olotilan …”
Pulloa ei enää tarvinnut aukaista ujouteen, jota Pasi alkuaikoina tunsi niin ettei uskaltanut katsoa edessä pyörivää ja palvovaakin tanssiyleisöä, vaan tuijotti settiensä ajan takaseinää. Nyt konkaroituneena pullo lääkitsi sielun haavoilta ja julkisuuden kiroilta.
Ei Pasi remmeissä juonut, vaan joi kotona yksin kuoreensa vetäytyneenä, kaikessa rauhassa ‘kiltisti’ kiltti mies. Perhe-elämä kulki ja sujui siinä sivussa sen kummemmin leimahtelematta omine kärsimyksineen.
Viimeinen pisara kolahti postilaatikkoon vuonna 1994 Hämeen lääninverottajalta: maksuvaatimus 178 078 mk, 8 päivää maksuaikaa. Verotarkastaja Lehtosen sanat soivat päässä vuosikaudet: “Te taiteilijat olette sellaisia, että aina yritätte keplotella jotain, ette te kuitenkaan maksa mitään. Maksat kaikki heti tai on konkurssi.”
Pasi ja Irmeli menettivät kaiken, asunnon, auton, sen Ranskan ‘linnan’ jne. – maineesta puhumattakaan.
Siitäpä sitten taas uusi aamu koitti ja asiat alkoivat lutviutua, laulajan sielu seestyä. Onneksi nämä laulajan laulamat suosikkilaulun sanat eivät pitäneetkään kutiaan: “Koskaan et muuttua saa.“
Milja Kaunisto on kirjoittanut koskettavan kirjan isästä ja laulajasta. Isä on läheisesti inhimillistetty, samallla kun laulajan ura on nähty kauempaa monen muun silmin. Elämäkerta on Pasi Kauniston oma historia, mutta se ei jää roikkumaan irrallisena yksilötarinana, kun tekijä on kehystänyt kertomuksen kunkin vuosikymmenen historiaan jääneillä (merkki)tapahtumilla. Historiallisten romaanien taitajana Milja Kaunisto saa näin perspektiiviä, ulottuvuutta ja laajuutta kerrontaan.
Pasin omia henkilökohtaisia puheenvuoroja ja ajatuksia suoraan omasta suusta lausuttuina, elävän laulajan sielusta lähteneitä, ilman välikäsiä. Niitä jäin kaipaamaan. Pasihan elää yhä vahvasti ja on musiikissa mukana. Myös virallisesti arvostettuna taiteilijaeläkkeen saajana, jonka TAIKEn kirje vahvisti:
“Se oli Pasille suurin mahdollinen kunnianosoitus elämän mittaisesta urasta. Pasi istui pitkään hiljaa kirjeen äärellä, antoi kyyneleen valua poskea pitkin ja pohti, mitä sillä hetkellä tunsi.”