Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Matti Salminen on tehnyt suuren työn. Hän on etsinyt Pentti Haanpään jälkeen jääneitä papereita ympäri maata eri ihmisten jäämistöistä, käynyt useamman kerran Piippolassa hakemassa vainua sekä lopulta kääntänyt koko tähänastisen Pentti Haanpäänä tunnetun miehen historian ylösalaisin. Hän on löytänyt ehkä tarkimmat tiedot ja elämänvaiheet, joista osasta on tarkoituksellisesti joko vaiettu tai ne on ohitettu välinpitämättömästi ja jätetty kertomatta.
Kirjoittaja käy seikkaperäisesti läpi Haanpään lapsuuden perheen tarinaa, varsinkin isän – Mikon, joka oli toimelias ja merkittäväkin henkilö paikkakunnalla. Pentti Haanpään lapsuutta ja nuoruutta värittivät paikalliset kulkijat ja vanhat miehet sekä heidän tarinansa. Näistä kulkijoista ja erikoisista asujista kirjailija saikin varmasti runsaasti sekä aiheita että sanontatapoja. Ehkä eräs kirjailijan kasvunpaikka oli armeija. Hän eli ulkona tiiviistä kyläyhteisöstä, tapasi muita nuoria ja ehti lukea paljon. Myös kirjoitelmien aiheita löytyi runsaasti muun muassa kurista ja erilaisista sattumuksista.
Salminen on selvittänyt myös Haanpään elämää taloudellisesti, pitihän tämä tarkkaa kulunkilaskelmaa. Ei Haanpää köyhä ollut, jos ei rikaskaan. Oman elämänsä vaalija, kyllä ja ehdottomasti pienen, tavallisen ihmisen puolella. Ehkä hieman sulkeutunutkin, jossain mielessä. Hän etsi naista, löysikin… ja lopulta jopa meni naimisiin. Ehkä ei olisi pitänyt. Laittoi vieläpä lapsenkin; sekä äidistä että lapsesta on myöhemmin tullut ilmi melko erikoinen kuva. Viimeistään tämän kirjan myötä heidät voi nähdä kirjailijalle jopa tietynlaisena taakkana ja julkisivun pitäjänä. Rakkautta? Sitäkin varmasti oli, mutta minkälaista.
Haanpään kontaktit muihin kirjailijoihin sekä poliittinen toiminta ovat aina olleet elämäkertojen kirjoittajien mieleen ja niistä on ollut paljon erilaisia mielipiteitä. Salminen kuitenkin kertoo todisteiden valossa siitä, minkä puolueen jäsen hän lopulta oli ja keille hän viimeisetkin kirjeensä kirjoitti. Alkoholinkäyttöäkin lienee aikaisemmin liioiteltu. Haanpää oli jo fyysisesti sairas mies, kun hän lähti viimeiselle kalareissulleen ja hukkui.
Suomalaiselle kirjallisuudelle ja sen tutkimukselle Pentti Haanpään tarina on ehdottoman tärkeä kirja, joka saa myös Haanpäästä kiinnostuneen lukijan seuraamaan tarkasti miehen vaiheita. Hämmästelen itsekin, miten erilaisia tietoja on aikaisemmin julkaistu ja miksi jotkin julkaisut ovat olleet niinkin sekavia. Kirja on täynnä tietoa ja viitteitä lähdeaineistoon, joten voin vain ihmetellä vahvaa paneutumista asiaan ja sen saattamista näin luettavaan, viihdyttävään sekä välillä suorastaan ironisen hauskuttavaan muotoon. Erinomainen kirjailijaelämäkerta, suomalaisista vuoden parhaita!