Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joensuu ei ole itselleni hirveän tuttu kaupunki, mutta pieneen kokoonsa nähden Joensuussa on nähtävästi paljonkin lahjakasta ulkomaalaisvahvistusta mitä musiikkielämään tulee. Yksi heistä on Kemal Achourbekov, nykyään muiden muassa ravintola Sointulassa vakituisesti soittava suosittu pianisti, joka on tunnettu laaja-alaisuudestaan aina klassisesta musiikista suomalaiseen iskelmään.
Mutta miten ihmeessä Moskovan valtiollisesta konservatoriosta valmistunut ja lukuisia pianokilpailuja voittanut azerbaidžanilainen on oikein päätynyt Joensuuhun asti? Elämäkerturi ja toimittaja Aimo Salonen arvioi aivan oikein, että tämän azerbaidžanilais-neuvostoliittolais-venäläis-suomalaisen ihmisen taustalla kummittelee mielenkiintoinen tarina ja – kuten Salonen toteaa – Kemalin tarinassa pienen ihmisen kohtalo yhdistyy mielenkiintoisella tavalla suuren maailman mullistuksiin.
Pianolla yli rajojen on kirjoitettu hieman poikkeavalla tavalla. Kirja nimittäin vaihtelee Kemalin ja Aimon kertomusten välillä, ja siten kirja on pikemminkin kahden ystävän välistä dialogia kuin ylhäältä päin kerrottua kronologista kerrontaa Kemalin elämänvaiheista. Aimo kertoo Kemalin elämästä tai ihmettelee jotain kertomuksen yksityiskohtaa ja Kemal puolestaan jatkaa tarkentamalla, miten asia oikein menikään. Tämä tuo kirjaan intiimin tunnelman, ikään kuin lukija istuisi yhdessä Kemalin ja Aimon kanssa olusilla possupaistia nauttien.
Voisikin sanoa, että musiikin lisäksi kirjan suuria teemoja on ystävyys. Tämä ei heijastu vain tavassa, jolla kirja on kirjoitettu, vaan myös Kemalin elämäntarinassa itsessään. Taidot – olkoon miten loistavat hyvänsä – eivät vielä riitä, tarvitaan oikeanlaisia ihmisiä ympärille. Ja toden totta, Kemalin tarina olisi voinut mennä lukuisissa kohdin aivan toisella tavalla, jos ympäriltä ei olisi löytynyt ystäviä silloin, kun heitä tarvittiin.
Kemalin tarinaan liittyy paljon yllättäviä yksityiskohtia, kuten vaikkapa se, että hän oli soittoryhmässä, joka matkusti Tšernobyliin viihdyttämään voimalaonnettomuudessa auttavia pelastusryhmiä (tarina ei pääty aivan onnellisesti). Toki Joensuun kulttuuri- ja musiikkielämä saa myös paljon huomiota, ja välillä sivutaan myös muita intohimonkohteita, kuten suurista suurinta kansojen yhdistäjää: jalkapalloa.
Pianolla yli rajojen on kertomus yhden ihmisen elämästä, mutta ennen kaikkea kertomus niistä asioista, jotka yhdistävät ihmisiä maasta riippumatta. Ainoa pieni moitteen aihe on kirjan vaakamuotoinen formaatti; kaksipalstainen taitto ei ole lukukokemuksena ainakaan itselleni kaikkein luontevin, mutta menkööt. Mielenkiintoista ja suositeltavaa luettavaa yhtä kaikki!