Nuorten fantasiaromaani Pihlajapalatsi on toinen Mari Rengon kahdesta esikoisromaanista. Renko tuli rytinällä kirjamaailmaan, kun Bazar julkaisi häneltä keväällä 2025 Helmisormus kirjekuoressa -viihderomaanin (ja sarjan toinen osa ilmestyy jo syksyllä) ja WSOY:ltä tuli tämä nuorten mysteerifantasiasarjan avausosa. Reipas aloitus!
Pihlajapalatsin maailma muistuttaa vanhanaikaista Englantia. On aatelishovia, kaupunkielämää ja kepeitä steampunk-vaikutteita. Siinä sivussa on sitten keijuja ja kaikenlaista muuta kummallista. Aateliset ovat koolla tanssiaisissa, jotka keskeytyvät murhaan – juhlien isäntä löytyy kuolleena työhuoneestaan. Samasta huoneesta löytyy myös mestarivaras Häive, joka on jäänyt kiinni itse teosta. Häive vakuuttaa kuitenkin syyttömyyttään ja lukijakin tietää, että Häive oli vain varkaissa, ei murhaamassa. Kuka sitten on syyllinen?
Asiaa pääsee tutkimaan Viona Hollins, nuori aatelisneiti, joka harrastaa arvolleen sopimatonta etsiväntointa. Sitä katsellaan sormien lävitse, kun se pysyy pienimuotoisena, mutta tämä tapaus koettelee rajoja, etenkin kun Vionan on palkannut keijujen hovi – mestarivaras Häive kun on todellisuudessa keijuhovin prinssi.
Tapaus ei ole aivan yksinkertainen, joten Viona tarvitsee Häiveen apua. Häive on kuitenkin vastahakoinen apuri, joten asetelma muodostuu perinteiseksi kahden eriparisen, yhteistyöhön pakotetun osapuolen kisailuksi. Kirjan pääpari on toimiva, kummallakin on persoonaa sen verran että tapahtumat pysyvät kiinnostavina. Dekkarijuonikin toimii, loppuratkaisu ei ole mitenkään ilmeinen.
Häiveen tapauskirjat -sarja saanee siis jatkoa, ja aion lukea seuraavankin osan kun sellainen ilmestyy. Fantasiadekkari on kuitenkin hauska genre, jota ei tehdä ainakaan suomeksi ollenkaan liikaa.








