Samuel Bjørk: Poika pimeästä

Osta kirja itsellesi

Samuel Bjørkin kaksi edellistä dekkaria, Minä matkustan yksin ja Yölintu, ovat olleet jollain tavalla melko raadollisia sisällöltään ja henkilöiltäänkin. Poliiseista ei nouse ketään supersankaria; keskeiset tutkijat, Holger ja Mia, ovat aika lailla introvertteja. Holger pöllyttelee ainaisia savukkeitaan; Mia sentään pyrkii eroon viinasta ja pillereistä.

Tunturijärvestä löytyy balettiasuisen nuoren naisen ruumis, eikä sitä tällä kertaa löydäkään koiranulkoiluttaja vaan isä ja poika, jotka ovat harjoittelemassa kalastusta. Rannalle on jätetty johtolangaksi, siis poliisin kiusaksi, kamera jalustallaan ja irrallinen lastenkirjan sivu. Murhia tapahtuu pian tietysti lisää, mutta niiden yhteyttä toisiinsa ei niin vain löydykään, sillä ne poliisin kiusat ovat joka kerta tietenkin erilaisia – ei siis mitään yhtenäistä puumerkkiä tällä sarjamurhaajalla!

Poika pimeästä on edeltäjiensä tavoin synkkä kirja, mutta samalla se on hyvin koukuttava. Henkilögalleria on suuri, mutta lopussa kirjailija onnistuu taitavasti sitomaan langat yhteen, ja murhaajaa ei todellakaan ole helppo arvata etukäteen. Kirjan takakannessa tätä kolmatta Bjørkiä pidetään sarjan itsenäisenä osana, mutta sekä Holgerin, Mian että nörtti-Gabrielin tutuiksi pääsee huomattavasti paremmin, jos on lukenut aiemmatkin osat. Kyseessä on siis hyvä, suorastaan erinomainen dekkari, jota suosittelen lämpimästi.

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.