Dan McMillan: Polttouhrit : holokaustin syyt

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Miksi taas kirja holokaustista? Eikö siitä ole puhuttu jo tarpeeksi? Tähän kysymykseen lähtee vastaamaan yhdysvaltalainen tutkija Dan McMillan ansiokkaassa kirjassaan. Hän ei pyri kuvaamaan tyhjentävästi mitä tapahtui, sillä siitähän onkin paljon kirjoja ja elokuvia, vaan kertomaan oman näkemyksensä siitä, miksi näin kävi, miten tämä historiamme suurin tragedia oikein oli mahdollinen.

Polttouhrit on lyhyehkö ja tiivis. Se puhuu selkeää ja helppolukuista kieltä käyttäen holokaustin taustatekijöistä ja mainitsee sellaiseksi muun muassa ensimmäisen maailmansodan perinnön moneltakin kannalta: Saksan kokeman tappion ja kovien rauhanehtojen jälkeen maa joutui henkiseen, taloudelliseen ja poliittiseen käymistilaan. Yleinen antisemitismi oli myös suurta tuohon aikaan, ja monet pitivätkin sosialismia ja kommunismia juutalaisten salaliittona maailman valloittamiseksi. Hitlerin persoonaa ei tietenkään voida unohtaa. McMillan pitää Hitleriä keskinkertaisilla lahjoilla varustettuna opportunistina, joka oli sodan ja henkilökohtaisempien pettymysten jäljiltä täynnä vihaa ja kostonhimoa. Ainoa Hitlerin todella merkittävä lahjakkuus oli kyky puhua vangitsevasti suurille joukoille. Mutta miten sitten monista tavallisista saksalaisista tuli sadistisia tappajia? Ilmeisesti ihmisluonto antaa mahdollisuuden hyvin suureenkin pahuuteen; tätä kirjassa selitetään vaikkapa Stanley Milgramin kuuluisan kokeen kautta. Siinähän sinänsä normaalit ihmiset olivat valmiita antamaan uhreilleen sähköiskuja, jos niin käskettiin.

Kirjansa esipuheessa McMillan pystyy katsomaan ihmislajia ja sen tulevaisuutta kaikesta huolimatta optimistisesti; hänen mukaansa holokausti on ”kenties kauhein asia, jonka ihmiset ovat koskaan tehneet, mutta ei osoita, että me olemme luonnostaan pahoja tai että emme ole edistyneet moraalisesti lainkaan lyhyen maapallolla viettämämme ajan kuluessa.” Minulle tämän kirjan lukeminen ei valitettavasti kuitenkaan jättänyt kehitysoptimistista oloa, mutta on vain uskottava ja toivottava, ettei tällaista enää koskaan tapahdu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *