Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen aina tykännyt Roope Lipastin tyylistä, joten tartuin Porakonekirjoittajaan kaksin käsin. Niinhän siinä sitten kävi, että se otti ja vei. Alusta loppuun asti oli niin mahdottoman hyvä, että kyllä kelpasi lukea.
Kirja kertoo kirjailijan elämästä, kirjoittamisesta ja kun kirja on lukijoilla. Koulukeikoista, hotelliyöpymisistä, kirjasta saaduista palautteista, perheestä ja kaikesta arkisesta.
Kirjailijat siis tekevät keikkaa, käyvät kertomassa kirjoistaan ja siitä, miten ne ovat syntyneet. Porakonekirjoittaja on yksi heistä. Samaan aikaan kirjoittaja pohtii ihan kaikkea. Jos saa huonoa palautetta kirjoistaan, niin jo vain siintää ajatus siitä, että hankkisi ihan toisenlaisen työn. Sinänsä melko tuttua monelle, sillä kun tulee huonoa palautetta, tekee mieli heittää pyyhe kehään.
Kirjailija tutkailee omaa vointiaan ja kun on vatsakipuja, niin jo ollaan siinä vaiheessa, että voi hyvin kuvitella kaiken mahdollisen. Lukija saa jännittää mukana kuinka käy ja pääsee “seuraamaan” hyvin suolen tähystystä. Jos on vielä itse käynyt läpi saman, niin on mukana ihan täysillä.
Huumoria piisaa yllin kyllin ja se on ihanaa, sellaista harmitonta, mutta kekseliästä painottuen tilannekomiikkaan. Just sellasta, että nauraa ääneen ja nauttii siitä, että on vaikkapa niin samaa mieltä. Riemastuu siitä, miten joku on vaan niin hyvin osanut sanottaa ihan arkisenkin jutun.
Kaikki tuntevat Amorin, mutta harva hänen veljensä Humorin. Vittumainen kaveri. Hänen nuolissaan on ainetta, joka saa ihmisen puhumaan päättömyyksiä ja kuvittelemaan, että kaiken suusta valuvan voisi julkaista Keltaisessa kirjastossa.
Roope Lipastin Porakonekirjoittaja on hyvän mielen opus, jonka voi lukea toisenkin kerran, sillä niin hyvä mieli siitä tulee.
