Tämä kirja oli todellinen herkkupala kaltaiselleni lukijalle, joka on aina ollut kiinnostunut niin hautausmaista kuin Valamon luostarista. Lukuisia kertoja olen kävellyt luostarin metsäkalmistossa ja miettinyt siellä lepääviä. Tämä kirja raottaa kalmiston verhoa ja on täynnä eläviä tarinoita heistä.
Kirjaan on koottu suuri joukko munkkeja, nunnia ja myös maallikoita, joista jokaisella on ollut jokin syynsä tulla haudatuksi juuri Valamon metsäkalmistoon. Heitä on siis runsaasti, muttei kuitenkaan kaikkia. Jokaisen elämäntarina on mielenkiintoinen ja erittäin kiinnostavasti kerrottu.
Kirjan tekijät Annina Homberg, Olli Löytty, Irina Ritvanen ja Mitja Ritvanen ovat osanneet tehdä hyvää työtä, sillä tarinat ovat kiteytetty siten, että ne ovat helppoja lukea ja jokainen säilyttää äärimmäisen mielenkiinnon. Kun yhden tarinan saa loppuun, on heti aivan innoissaan seuraavan tarinan kimpussa. Sitä saa hämmästellä, millaisia elämäntarinoita on munkeilla ollut. Toinen toistaan uskomattomimpia. Toki tulee mieleen, että jos jokainen ihminen on laulun arvoinen, niin on kyllä kertomisenkin arvoinen.
Murhaajamunkki oli lopulta suorastaan hupaisa eli jos kuvittelee, että hautakirja olisi synkkä, niin ei todellakaan ole. Monissa tarinoissa tulee esiin sellainen humoristinen sävy, mikä ainakin minua ilahdutti. Elämänmakuista ja positiivista henkeä yllin kyllin.
Kuvia riittää, niin haudoista kuin niihin haudatuistakin. Kun seuraavan kerran sinne Valamon hautausmaalle menee, niin onkin jo ihan uusi mieli, kun voi ”bongailla” hautoja, joihin sisältyy tarina. Moni sieltä tietää vain ne julkkikset, kuten Pentti Saarikosken, Elina Karjalaisen tai Holmbergin Kallen ja Ritvan. Nyt on sitten tiedossa paljon muuta.
Kuvien lisäksi on lopussa pieni sanasto, joka avaa ortodoksista elämää. Kivoja sanoja, joille löytyy merkitys. Sain tämän hienon kirjan Valamon luostarista ja lahjoitin sen edelleen oman kirjastoni kokoelmaan eli Kouvolan kirjastoon.






