Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Saamelainen Helga West iskee kirsikansävyisen huulipunan, vähän kämäisten saamelaisnukkejen ja esivanhempien avulla kiinni kolonialismiin. Vahvasti henkilökohtainen esseekokoelma käsittelee saamelaisuutta ja muita alkuperäisväestöjä, amerikkalaista popkulttuuria ja saamenkielistä kirjallisuutta.
Saamelaisen asema on mielenkiintoinen: alkuperäisväestöön kuulumisessa on jotain jännittävää (“Joskus epäilen, että minulla on ystäviä ja töitä vain siksi, että satun olemaan saamelainen.”), toisaalta saamelaisena menee täydestä valkoisesta eurooppalaisesta – Australiassa West kutsutaan osana saamelaisdelegaatiota tapahtuman juhlaillalliselle, jonne aboriginaalien delegaatio ei ollutkaan tervetullut. Toisaalta saamelaisuuteen liittyy paljon psykologista taakkasiirtymää, joka on seurasta suomalaisesta kolonialismista ja pyrkimyksistä tukahduttaa saamelainen kulttuuri.
Kolonialismi on kuitenkin suomalaisille vaikea pala ja monelle suomalaiselle saamelaisnaisen punainen vaate on sitä myös kuvainnollisesti. Ei tarvitse kuin katsoa, miten hankalaa saamelaiskäräjiä koskevien lakien käsittely on ollut, ja millaisen määrän törkyä ovat saaneensa niskaan erityisesti julkisuudessa esiin nousseet saamelaisnaiset.
Saamelaisuuden käsittelyn lisäksi West kommentoi asioita, joista on muuten vain kiinnostunut. Britney Spearsin kohtalo on mietityttänyt esseen verran, samoin Nick Caven ja Kylie Minoguen murhaballadi Where the Wild Roses Grow, joka – vaikka aikoinaan kappaleesta pidinkin – näyttäytyy nyt kaikessa kauneudessaan irvokkaana naisiin kohdistuvan väkivallan glorifiointina.
Esseet käsittelevät tärkeitä ja kiinnostavia kysymyksiä. Saamelaisnaisten ääntä ei kuulla tarpeeksi. Nuoret naiset tarvitsevat tilansa ja oikeutensa olla, ketä ovat. Alkuperäiskansojen naiset kuvataan usein vahvoiksi, mutta tämä usein totuudenmukainen kuvaus kantaa sisällään ylisukupolvisen taakan normalisointia: nämä naiset ovat vahvoja, koska heidän on pakko olla. Aika ja energia on uhrattava suurten kysymysten parissa taistelemiseen, eikä omille, pienemmille, mutta yhtä lailla tärkeille asioille jää tarpeeksi tilaa.
Esseekokoelma on esineenä näyttävä: Piia Ahon suunnittelema saamenpuvun väreissä loistava kansi on silmiinpistävä ja erottuva. Anna kauniin kannen houkutella ja tartu kirjaan: saat varmasti mielenkiintoisen, uuden näkökulman asioihin.
