Iisa Aaltonen, Elina Maaniitty ja Katja Tikka: Punaisten lyhtyjen Helsinki : prostituutio pääkaupungin historiassa

Osta kirja itsellesi

On olemassa sekä virallista että epävirallista historiaa. Punaisten lyhtyjen Helsinki kuuluu jälkimmäiseen luokkaan. Kolmen historioitsijan tietokirja käsittelee Helsingin seksityöntekijöiden historiaa. Sen epävirallisena ‒ tietenkin ‒ sisarteoksena voidaan pitää Kirsi Vainio-Korhosen tietokirjaa Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa, joka tarkastelee puolestaan turkulaisten prostituoitujen elämää.

Punaisten lyhtyjen Helsingissä käsitellään ainoastaan naisprostituoituja. Miesprostituoituja on toki työskennellyt Helsingissä, mutta kirja on rajattu koskemaan vain naispuolisia seksityöntekijöitä.

Prostituoiduksi ryhtyminen johtui monesta eri syystä: taloudellisesta, sosiaalisesta tai silkasta jännityksen etsimisestä. Seksityöntekijät työskentelivät kaduilla tai pienissä asunnoissa. Varakkaammilla miesasiakkailla saattoi olla oma rakastajatar, joka sai rahaa, lahjoja tai asunnon vastineeksi seksistä.

Prostituoidun asiakkaina oli miehiä kaikista yhteiskuntaluokista. Naimattomat työssä käyvät miehet käyttivät naisten palveluksia eniten mutta vaivihkaa, kun taas ylioppilaat tekivät sen lähes julkisesti. Helsingin aseman vuoksi myös sotilaat ja merimiehet tarvitsivat seksityöntekijöitä. Julkinen Helsinki ei voinut välttyä näkemästä prostituutiota: esimerkiksi Bulevardia nimitettiin Seitsemän syntisen kaduksi.

Prostituutioon liittyi paljon vaarallisia lieveilmiöitä: naiset joutuivat kohtaamaan väkivaltaa, tekemään laittomia abortteja ja kärsimään sukupuolitaudeista. Kupan pelossa prostituoidut marssitettiin lääkärin vastaanotolle, josta saatu terveystodistus muuttui epäviralliseksi luvaksi harjoittaa prostituutiota.

Prostituoidut olivat suojattomia. Heitä varten oli suojakoteja, mutta niissä kohtelu oli usein tuomitsevaa ja syyllistävää. Suojakodit olivat kuitenkin seksityöläisten ainoita turvapaikkoja. Poliisi ei ollut ystävä: se käytti prostituoidun pidättämiseen irtolaisuussyytettä. Siitä saattoi selvitä varoituksella tai kyydityksellä työlaitokseen. Asiakkaita syytettiin erittäin harvoin.

Punaisten lyhtyjen Helsinki on runsaasti kuvitettu, helppolukuinen tietokirja. Se tuo esiin, millaisin keinoin ja asentein yhteiskunta suhtautui prostituutioon. Historiallisista syistä, kenties stigman ja häpeän pelossa, sen sivuilla ei ole kuitenkaan seksityöläisen omakielistä tarinaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.