Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämän olin viimeinkin oppinut: jos supernaisella oli paha mieli, hänen täytyi saada valittaa. Hänen kipeille kohdilleen kuului antaa huomiota, puhallusta ja empatiaa.
Siskokset Salla ja Riina päättelevät, että kevät oli ollut ehkä 72 vuotta liian pitkä. Omaa yritystään pyörittävä Riina alkaa uupua, eikä vähiten mieskuvioihin. Alakerran nuori naapuri häipyy pitkälle ulkomaanmatkalle, entinen entinen mies saattaa kenties taipua nykyiseksi, tai sitten ei. Ja pajusta väsätyt elikot vievät varastotilaa, vaikka sisustuskaupan luovan taiteellisen johtajan, Sallan, piti myydä ne…
Puutarhasalaisuuksia jatkaa Minna Haapasalon Uusien alkujen koti -sarjaa. Kirja sopii luettavaksi itsenäisenä osana, jos Parioviunelmia ei ole tuttu. Juonenkäänteitä on tälläkin kertaa ihan riittämiin, kun Sallan vanhemmat ottavat paljon vastuuta pienimmäisen hoitamisesta ja keksivät talon pihassa paljon kunnostamista samalla.
Eivätkä puutarhassa hommaile vain isovanhemmat salaperäisessä katseilta peitetyssä hökötyksessä, vaan anivarhain heräilevä Salla kohtaa siellä myös hämmentävän luonnollisessa asussa hääräävän taiteilijan. Aivan kaikki osallistava taide ei ole aviomies Tuomaksen mieleen.
Salla jatkaa kaiken muun lisäksi kolumnistina ja katoaa välillä perheeltään. Voiko nainen tarvita luolaa, kuten mies, jolle oma aika on kai itsestäänselvyys? Miksei kukaan ymmärrä katsoa autosta tai muualta pihapiiristä ja tule ajatelleeksi, että kirjoitusrauha saattaa saada torkahtamaan?
– Miks sä autoon meet kirjoittamaan? Meillä on pöytiä joka huoneessa.
– Ei siellä pysty keskittymään, koko ajan joku on hihassa kiinni ja haluaa minulta jotakin.
– Ja sit sä nukahdat, Tuomas sanoi.
– Kyllä mä ensin kirjoitin. Enää viimeistelyt puuttuu, niin saan sen tekstin lähtemään.
– Oikeesti luulin, että sä olet kadonnut.
– Hassu. Minne minä menisin?
Kun lapsia on teinistä taaperoon, monenlaiseen saa vanhempina taipua. Mielellään katkaisisi ketjun, joka aiheutti omina nuoruusvuosina traumoja. Onnistuuko se?
Tuomas puristi käsivarttani niin lujaa, että tajusin pitää suuni kiinni.
