Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rauhan alkuja kertoo Zofiasta, Ukrainasta Suomeen tulleesta tytöstä, joka hoitaa mielellään koulussa viilipurkkeihin kylvettyjä siemeniä ja niistä nousevia pikku taimia. Zofian ja Alisan välit ovat menneet jostain syystä rikki ja opettajan ja tulkki Oksanan välityksellä yritetään hieroa sovintoa tyttöjen välille, mutta heikolla menestyksellä. Mistä riita on syntynyt, jää epäselväksi, mutta välit ovat poikki.
Kotona puhutaan videopuheluja Ukrainaan jääneen isoisän kanssa. Yhteys on sodan vuoksi huono, ja Suomessa mukana olevan isoäidin täyttää suru. Zofian mielestä isoäiti näyttää vihaiselta, mutta isä tietää kertoa, että jotkut ihmiset ovat surullisina vihaisia, myös Zofian isoäiti. Isältäkin meni vuosia sen oppimiseen.
Kerron isälle, kuinka ennen ajattelin, että on ihmisiä joiden sisältä kasvaa pelkkiä rikkaruohoja, mutta nyt tiedän ettei se ole totta. On vain niitä, joiden sisällä itää pieniä vihreitä versoja ja niitä, joiden sisällä versoja ei vielä kasva.
Zofia löytää rauhan alkuja ja saa lohdutettua isoäitiään, joka on lopulta ensimmäistä kertaa hyvällä tuulella uudessa kodissa. Ehkä Alisankin kanssa syntyy sopu.
Essi Kummun kirjoittama ja Liisa Kallion kuvittama tarina kehottaa antamaan tunteille tilaa. Rauhan alut ovat kuin pieniä, herkkiä taimia: niitä ei kannata tökkiä, ennen kuin ne ovat ehtineet kasvaa riittävän vahvoiksi. Vihaamisen sijaan itse kukin voi vahvistaa rauhaa, mutta se tarvitsee tilaa ja aikaa.
Kuvakirjaksi tässä on paljon tekstiä, mutta Kallion taidokkaalle kuvitukselle on onneksi hyvin tilaa. Kuvitus tuo mieleen Kallion mainion Jokainen-kirjan, niin persoonallisten ihmishahmojen kuin huolettoman rennon värityksen suhteen. Väritys ei tässäkään kirjassa aina pysy ääriviivojen sisällä, eikä niitä ääriviivojakaan aina ole. Kallio on kyllä taidokas kuvittaja! Tarinassa on sopivasti rauhaa ja lempeyttä, mikä on näinä aikoina todella tarpeen.
