Joonas Koskimaa: Rautasalo

Rautasalo

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Joonas Koskimaa debytoi viime vuonna rikosromaanillaan Sankaripoliisin kuolema. Pidin silloin melko paljon sen tummasävyisestä kerronnasta ja synkästä juonesta, eikä tämä kirjailijan toinenkaan romaani Rautasalo jätä odotuksia täyttämättä.

Rautasalo on huonomaineinen kerrostaloalue Niittysalon pikkukylässä: on narkkareita ja prostituutiota, työttömyyttä, viinankäyttöä, onnettomuutta ja surua. Siksi onkin hämmästyttävää, että kun helsinkiläisen keskiluokkaisen perheen 18-vuotias Mira-tyttö katoaa, jäljet johtavat kauas Rautasaloon. Mira löydetään pahasti silvottuna, eikä hän selviä enää tästä kokemuksesta, ja sitten käy ilmi, ettei hän ole silpojamurhaajan ainoa uhri. Tapahtumaa selvittää työhönsä hyvin vakavasti suhtautuva rikoskonstaapeli Niemelä, mutta hän saa pian huomata, että vastassa on suurempiakin voimia kuin yksittäinen murhaaja.

Totuutta Rautasalon tapahtumista etsii myös Iltalehden toimittaja Martti ”Max” Virta, jolle ison murhajutun paljastaminen olisi tervetullutta missi- ja julkkisjuttujen jälkeen. Mutta kuka sitten on Pete Lampinen, KRP:n etsivä ja mitkä ovat hänen intressinsä jutussa?

Rautasalo ei edeltäjänsä Sankaripoliisin kuolema -romaanin lailla ole mikään hyvää mieltä levittävä dekkari. Se on siis synkkä, suorastaan musta, eikä missään vaiheessa ole ollenkaan itsestään selvää, että oikea rikollinen jää kiinni ja paha saa palkkansa. Jos vertauskohdan laittaa rohkeasti oikein korkealle, tulee etäisesti mieleen David Fincherin Seitsemän-elokuva. Hyvä rikos- ja jännitysromaani siis, eikä tässä ollut ihan niin paljon paino- ja kielioppivirheitäkään kuin edeltäjässään, mutta ihan liikaa kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *