Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jostain syystä kun varasin tämän kirjan kuvittelin, että kyseessä olisi aikuisille suunnattu Rembrandtin elämäkerta. No, ei varsinaisesti. Suoranaisesta lastenkirjasta ei ehkä voida puhua, mutta hieman nuoremmille lukijoille kirja on kuitenkin suunnattu. En voi silti sanoa pettyneeni, sillä kirja osoittautui erinomaiseksi oppaaksi Rembrandtin taiteen maailmaan.
Aloitetaan kirjan nimestä joka osoittautuu oikein oivalliseksi. Rembrandt Harmenzoon van Rijn nousi nopeasti Hollannin taiteen huipulle, mutta loiston päivät eivät lopulta kestäneet pitkään, ennen kuin suosio alkoi vähitellen hiipua. Lopulta Rembrandtin kohtalona oli kuolla viheliäisen köyhänä taidemaailman kummajaisena. Marjatta Levanto käsittelee tätä merkillistä tarinaa Rembrandtin luonteen kautta. Mies ei totisesti välittänyt mitä muut ihmiset hänen taiteelta odottivat tai halusivat, hän pysyi itselleen uskollisena loppuun asti, maksoi mitä maksoi.
Rembrandt kuvasi köyhiä, vanhoja, kurjia ja alastomuutta tavalla, johon ei oltu totuttu. Aikakauden taide noudatti tarkkoja kauneusihanteita aivan yhtä orjallisesti kuin nyky-yhteiskunta omiaan. Minkälainen järkytys siis olivatkaan Rembrandtin kuvaamat tavalliset ihmiset riippurintoineen, ryppyineen ja appelsiini-ihoineen!
Rembrandtin motto tuntui olevan Marjatta Levanton sanoin, “kaikki mikä on mukana luonnossa, oli kuvantekemisen arvoista”. Edes kakkaava koira ei ollut liian vähäinen aihe Rembrandtille. Toisaalta miten kauniisti hän osasi kuvata myös sellaisia asioita kuin inhimillistä lämpöä ja rakkautta. Vincent van Gogh sanoi myöhemmin ihaillen taulusta Juutalainen morsian “Miten läheinen, miten äärimmäisen myötäntuntoinen, miten ymmärtäväinen maalaus”. En voisi olla enemmän samaa mieltä.
Levanto kiinnittää kirjassa myös huomiota aikakauden hollantilaiseen yhteiskuntaan ja silloiseen taiteen rooliin. 1600-luvun hollantilaiselle nuorelle ei tarvinnut puhua taiteesta “kutsumusammattina”, joka ei kuitenkaan toisi leipää pöytään. Päinvastoin, taidetta rakastettiin, sitä ostettiin laajasti ja taiteilijoina työskenteli jopa enemmän ihmisiä kuin leipureina. Rembrandtin alamäki ei siis suinkaan johtunut alan surkeista näkymistä näin yleensä. Levanto tuo hyvin esille aikakauden hengen ja asenteet, ja miten nämä peilautuivat (tai eivät) Rembrandtin taiteeseen.
Kirjassa on mukana myös viisi aukeamakuvitusta sekä pienempiä vinjettikuvituksia Julia Vuorelta, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti kuvita itse tekstiä. Ehkä kuvituksia voisi parhaiten luonnehtia eräänlaisiksi välinäytöksiksi, jotka kuvaavat Hollannin kuuluisaa kultaista vuosisataa. Kuvituksissa seikkailee erityisesti jo manan majoille hävinnyt dodo-lintu. Tämä erikoinen yksityiskohta selittyy aikakauden loputtomalla uteliaisuudella ja kuriositeettikokoelmilla. Kaikki outo ja erikoinen kiinnosti ja niinpä Amsterdamiin päätyi myös koko joukko erikoisia eläimiä, myös dodo, joka kuoli sukupuuttoon jo 1662.
Kuten tästä arvostelusta ehkä jo arvaakin, Rembrandt: Tottelematon todellakin on aivan käypää ja yleissivistävää luettavaa vanhemmallekin yleisölle, ainakin jos Rembrandista ei ole aikaisemmin tullut lukeneeksi paljon. Levanto on hyvä kirjoittaja ja kirjan luettuaan on hieman sellainen olo kuin olisi päässyt mukaan erinomaiselle opastetulle museon kierrokselle. Mielenkiintoinen ja koskettava tarina Rembrandtin elämästä ja taiteesta ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi, suosittelen!
