Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anne Frankin Päiväkirja on klassikko, joten ihan samaan ei Renian päiväkirja pyri, mutta vakuuttaa muuten niin, että lukija voi olla välillä aivan häkellyksissä siitä, millainen lahjakkuus menetti henkensä aivan liian varhain.
Renia Spiegel on nuori tyttö, joka kertoo rakkaalle päiväkirjalleen kaiken. Hän asuu isovanhempiensa luona, sillä äiti oli jo lähtenyt “karkuun” Varsovaan nuoremman sisaren kanssa. Pahaa teki se, miten ikävä Renialla on äitiä, sillä hän mainitsee äitinsä lähes jokaisessa kirjoituksessaan.
Renia on kuitenkin nuori ja hänen iässään rakastutaan ja niin hänkin on aivan kuumana Zygmuntiin. Ei ollut helppo suhde; päiväkirjasta ilmenee, miten välillä on kaikki hyvin ja sitten taas ei. Hyvin tyypillistä nuoren ihmisen poukkoilevaa mielenlaatua on kuvattu niin, että hyvin muistuu mieleen omakin nuoruus.
Renialle juutalaisuus ei ole mitenkään tärkeää, mutta nyt on käynyt ilmi, että juutalaiset eivät ole oikein hyvässä huudossa. Hän kertoo millaista uhkaa milloinkin on ilmassa. Kun gettoja alkaa nousta ja hänkin joutuu sinne. Hänet ammutaan vain 18-vuotiaana.
Renia ei ollut vain sellainen, joka kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä. Hän nimittäin kirjoitti runoja ja rakasti niitä. Runoja on tässä kirjassa paljon ja voi vaan miettiä, miten lahjakas nuori hän oli ollut. Toinen, mikä jäi teoksessa ihastuttamaan, niin se, kuinka kääntäjä on onnistunut sekä tekstissä että runoissa. Uskoisin, että runojen rimmaaminen on ollut oma episodinsa.
Kirja on aika lailla samaa nuoren tytön vuodatusta, mutta jokin kumma taika siinä on, kun oli pakko vetää koko setti lähes yhtä soittoa. Voisin kuvitella, että tämä kirja kiinnostasi heitäkin, jotka eivät juurikaan lue holokaustista kertovia kirjoja. Pääasiassa kirja kertoo sitä edeltävästä ajasta ja kun kyseessä on nuori kertoja, niin moni muu asia on kiinnostavampi.
Renian nuorempi sisko pääsee kirjassa myös “ääneen”, sillä hän se sai nämä päiväkirjat ja nimenomaan Renian rakastetun, Zygmuntin, kautta. Zygmunt, joka kirjoittaa viimeisen luvun Renian päiväkirjaan ja pelastaa Renian siskon hengen. Siksi saamme nyt lukea tätä päiväkirjaa.
Parasta on se, että nuorella ihmisellä on sanottavaa ja ajatuksia. Hän ymmärtää niin paljon enemmän, kuin yleensä aikuisen asemassa olevat edes uskovat. Herkkää ja vaikuttavaa tekstiä! Niin, ja mitään keskitysleirikauheuksia ei keretä lukemaan, koska sitä ennen kaikki on jo ohi.
