Agustina Bazterrica: Rotukarja

Osta kirja itsellesi

Pois tieltä, tofu ja nyhtökaura. Lihanhimon valtaama ihmiskunta ei halua korvikkeita, vaan aitoa asiaa. Valitettavasti tappava virus on tehnyt eläinperäisistä tuotteista vaarallisia ja kiellettyjä, joten nälän voi tyydyttää ainoastaan kaksijalkainen kanssaihminen. Onneksi ihmiskarjaa kasvatetaan ja tuotetaan nälkäisen yhteiskunnan pöytiin.

Agustina Bazterrican Rotukarjassa lihanpakkaamolla työskentelevä Marcos Tejo saa eräänä päivänä lahjaksi ”pään”, laatulihaksi luokitellun elävän naisen. Tejo suree kuollutta lastaan ja dementian kuihduttamaa isäänsä, eikä kykene tekemään naisesta itselleen paistia. Valinta johtaa muutokseen.

Rotukarjassa on useita varsin onnistuneen ahdistavia kohtauksia, joissa mässäillään tavalla tai toisella ihmiskarjan koettelemuksilla. Kirjan jälkeen ei nakkikeitto houkuttele. Rotukarja ei silti ole mikään vegaanin sotahuuto, vaan sen kyyninen terä kohdistuu ennen kaikkea ihmisluontoon: me kaikki olemme julmia hirviöitä, ja pyrkimyksemme ovat lopulta aina itsekkäitä.

Bazterrica luo Rotukarjassa painostavan mutta kuitenkin koukuttavan tunnelman. Kannibalistinen ja opportunistinen ihmiskunta porskuttaa eteenpäin, eikä kukaan tai mikään kykene pysäyttämään sitä. Itseäni jäi harmittamaan kuitenkin kirjan loppu: pidin sitä laiskana ja liian helppona. Einari Aaltosen suomennos on tehty huolella.

2 kommenttia

  1. Oli kyllä hiukan erikoinen kirja mutta hyvällä tavalla. En ole tämän tyyppistä dystopia/kannibalismi kirjaa ennen lukenutkaan.

  2. En ole tätä lukenut, mutta Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on aiheeltaan tavallaan samantyyppinen. Siinä lapset kasvavat sisäoppilaitoksessa ja totuus paljastuu heille vähitellen. Syötäväksi heitä ei kylläkään kasvateta, vaan elintenluovuttajiksi. Hieno kirja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.