Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suurlähettiläs René Nybergin Ruotsin ja Venäjän välissä on hyvin kirjoitettu tiivistelmä Suomen asemasta Ruotsin ja Venäjän välissä. Kirjaa lukiessa huomaa Nybergin olevan laajasti sivistynyt älykkö sekä kirjoittajana kokenut ja sofistikoitunut. Kerronta on herkullista ja elävää kuin Peter Englundilla konsanaan. Kirja käsittelee idän ja lännen kohtaamisia Pohjolassa ja koostuu historiallisista esseistä.
Erityisen kiitettävää suorapuheiseksi ja ryhdikkääksi paljastuvan Nybergin kirjassa on sen sujuva tyyli, henkevä kirjoitustapa ja selkeät havainnot sekä tiiviit yhteenvedot historiallisista tapahtumista ja niistä vedetyt järkevät johtopäätökset. Jossain kohdin kirjaa lukiessa tulee jopa mieleen sukulaissuhde toiseen suomenruotsalaiseen esseistiin ja älykköön, Leif Salmenin kirjaan Palatsi Bosporin rannalla (Teos, 2005).
Nybergin edellinen kirja Patriarkkoja ja oligarkkeja (Siltala, 2019) oli poliittisen kirjallisuuden tapaus ja tavallaan Nybergin ”tunne naapurisi kunnolla”-sarjan ensimmäinen osa. Se kertoi Suomen ja Venäjän lähihistoriasta, mutta valaisee myös Neuvostoliiton todellisuutta. Nyberg kuvasi nyky-Venäjän taustalla vaikuttavia tapahtumia ja ihmisiä elävästi ja vaikuttavasti.
Uuden kirjan lähtökohtana Nybergillä on ollut idän esittelyn jälkeen siirtyä esittelemään skandinaavista, valottamalla lukijalle vaikeaa asiakokonaisuutta; historian hahmottamista hieman pintaa syvemmältä Suomen lähialueiden kehitystä tarkastelemalla ja ”Ruotsin Östlandetin vähittäistä hahmottumista” Ruotsissa. Kun molemmat kirjat on lukenut, on saanut aimo annoksen Itämeri-tietoutta ja liittynyt henkisesti Kalmarin unionin synnyttämään skandinaaviseen ajatteluperheeseen.
Nyberg aloittaa kirjansa idän ja lännen kohtaamisessa pohjoisessa ja päättää kirjansa Napoleonin sotien seurauksiin Pohjolassa eli Ruotsin ja Tanskan jakoon – tapahtumiin, jotka muualla Skandinaviassa tunnetaan hyvin jo koulun historian tunneilta, mutta Suomessa ei ehkä niinkään hyvin.
Nyberg on tutkinut monikielisiä asiantuntijalähteitä, joista kiinnostavimpia ovat Max Engmanin Pitkät jäähyväiset : Suomi ja Ruotsi Venäjän välissä (WSOY, 2009) ja Itä-Suomen yliopiston professorina toimivan Jukka Korpelan kirja Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle (Gaudeamus, 1999).
Nyberg tarkastelee perivihollisten Tanskan ja Ruotsin taistelua Pohjolan ylivallasta ja tiivistää sen olleen sukulaiskansojen sisällissotaa. Hän tarkastelee myös venäläisen vaikutuksen muuttumatonta läntistä rajaa pohjoissa vuosisatojen varrella, tataarien vaiheita ryöstöretkeilevinä aron viikinkeinä, mongolien vaikutusta Venäjään ja venäläisyyteen ja Kalmarin union valtataistelujen vaikutuksia Suomeen.
Nyberg vertailee aikoja ja ihmisiä Ruotsissa ja Venäjällä ja kertoo siinä sivussa jotain venäläisestä hallitsijaluonteesta. Kuvaus smutasta eli sekasorron ajasta 1598–1613 on hyvä muistutus Venäjän psykohistorian kipupisteistä, jotka vaikuttivat 1700-luvulla suurvalta-ajattelun pohjalla ja vieläkin nyky-Venäjän johdossa pelkona siitä, mitä käy valtiolle, kun Venäjä heikentyy tai sitä heikennetään ulkopuolelta. Kirjassa näkyy diplomatian historian pohjalta analyysejä tekevän Nybergin ammattimainen ja terävä kynänjälki.
Viimeinen essee ”Kun kahdesta tuli neljä” päättää kirjan pohdiskelut reaalipoliittiseen toteamukseen tilanteesta, joka on sen jälkeen valinnut Pohjolassa, kun Norja irtosi Tanskasta ja Suomi Ruotsista.
Pohjolan keskusvaltojen jakaminen johti sadan vuoden kuluessa kahden uuden, itsenäisen valtion syntyyn. Vaikka Suomen ja Norjan lähtökohdat ovat kovin erilaiset, lopputulos oli sama. Venäjän vallasta huolimatta idän ja lännen eli russki ja svetski mirin ero Suomen itärajalla säilyi, ja Venäjän vallankumouksen myötä sen jyrkkyys vain syveni.
Nybergin kirja on tärkeä taustakirja niille, jotka haluavat tietää miksi ja miten aika on vaikuttanut rannoillamme ja lähinaapureissa. Historia ei mihinkään muutu. Tulkinta sen sijaan elää koko ajan. Venäjä on ikuinen naapurimme, mutta samalla myös ikuinen päänvaivamme.
Miksi? Asiaa tutkineen Itä-Suomen historian professorin Jukka Korpelan mukaan Venäjällä tulee unohtaa sellaiset länsimaiset käsitteet kuin korruptio, nepotismi, lahjonta, rikos, kansantalous ja valtion etu. Järjestelmä seuraa hänen mielestään nimittäin historiallista basaaritaloutta kaikilla tasoillaan.
Omistusoikeuden määrittelykin eroaa täysin siitä, kuinka asia ymmärretään lännessä. Venäläiset aristokraatit ovat aina olleet upporikkaita, mutta he eivät ole omistaneet perintötiloja usean sukupolven ajan. Hallitsija on antanut, ottanut ja vaihtanut, mutta ajatus hallitsijaa sitovista omistusoikeuksista ei ole juurtunut.
Tämä pakottaa piilottamaan omaisuutta eri kätköihin hallitsijalta, rosvoilta, sukulaisilta ja vierailta valloittajilta. Korpelan kirjoitukset täydentävät Nybergin kirjaa. Entinen Suomen Venäjän suurlähettiläs on hyvin perillä suuren ja arvaamattoman naapurimaamme mentaalihistoriasta – yhtä hyvin kuin Ruotsinkin vastavasta.
Venäjällä arvomaailma syntyi sattumien summana vähitellen keskiajalta lähtien. Korpela päätyy toteamaan, että kun lännestä poikkeavat perusrakenteet on valittu kaukana historiassa, uuden toimintatavan liimaaminen päälle ei onnistu, koska perinteinen järjestelmä on oman kulttuurin silmissä legitiimi ja toimiva.
Poliitikot ovat vakuutelleet, että sinisilmäisyyden aika on ohitse. Suomen olisi myös opittava tuntemaan analyyttisemmin meille vieraaksi jääneen idän ja yhtä hyvin tutumman lännenkin ajattelun perusteita ja esimerkiksi sitä, miten totuutta devalvoidaan surutta suurvaltasuhteissa.
René Nybergin kirjan innoittamina ymmärrämme, että vain hyvä itsetuntemus ja rehellinen arvio ympäristöstä on tie sekä hyvään elämään että turvalliseen ajatteluun tulevaisuudessakin. Suomi on selvinnyt, ja tulee aina selviytymään, kunhan se muistaa vilkuilla myös sivuilleen, tuntuu Nyberg kuiskivan kirjan rivien välistä lukijalleen. Kirjaa lukiessa ymmärrämme paremmin, miten sekä Ruotsi että Venäjä ovat muuttuneet paljon enemmän – nimenomaan poliittisesti – muutamana viime vuonna kuin edellisten viidenkymmenen vuoden aikana. Siitä ei kannata olla huolissaan.
Kannattaa kuitenkin ottaa historiakylpy Nybergiltä idän ja lännen kohtaamisissa Pohjolassa lukemalla sekä Patriarkkoja ja oligarkkeja että Ruotsin ja Venäjän välissä.