Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun Kreikan juntta aloitti 1974 Kyproksen sotilasvallankaappauksen, tunnelma Välimeren itäisellä alueella kiristyi entisestään. Oli selvää, ettei Turkki jäisi seuraamaan perivihollisensa toimenpiteitä. Sotilasvallankaappausta johti Kyproksen kansallisen kaartin mannerkreikkalaisista yksiköistä muodostuva ryhmä. Kenraalit nimittivät Kyprokselle uuden hallituksen johtajanaan Nikos Sampson.
Turkki vastasi muun maailman pidätellessä henkeään viiden päivän päästä valtaamalla saaren turkkilaisen pohjoisosan. Kyproksen kriisi oli kuitenkin sen verran etäinen, ettei siitä alkuinnostuksen jälkeen enää Suomessa juurikaan medioissa laajemmin mainittu tai taustoja selvitetty. Kriisi vaipui unholaan ja sitä pahensi väärät tulkinnat sekä siitä syntyneet myytit.
Kyproksen tilannetta korosti Chilen sotilaiden paljon huomiota edellisenä vuonna suorittama raaka ja verinen vallankaappaus sekä presidentin murha. Elettiin eräänlaista demokratian kannalta odottelevaa murrosaikaa. Vanhoja diktaattoreita oli vielä juuri ja juuri pystyssä, ja sotilasvallankaappauksien uhka leijui ilmassa. Kyproksen miehitys laajeni ja jäi pysyväksi.
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unionin ja strategisen kilpailun -tutkimusohjelmassa Turkin historiaan ja ulkopolitiikkaan, Kyproksen konfliktiin sekä Lähi-idän kansainvälisiin suhteisiin erikoistuneen vanhemman tutkijan, Toni Alarannan kirja Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros : Itäisen Välimeren jännitteinen historia kuvaa perusteellisesti tätä kriisiä.
Nyt kahden maan kriisi on jähmettynyt paikoilleen. Siitä huolimatta, että maa oli kriisissä ja jakaantunut, kreikkalainen puoli hyväksyttiin EU-jäseneksi. Kirja on syntynyt tarpeesta saada yleiskuva Kyproksen konfliktista sekä laajemmin Turkin ja Kreikan valtioiden muotoutumisprosessissa osana kehittyvää kansallisvaltioiden maailmaa.
Juuri näiden mekanismien kuvaus on kirjan keskeinen päämäärä. Kirja on laaja perusteos Kyproksen kriisistä. Kyproksen kriisin juurisyynä vaikuttaa 1800-luvulla muodostuneen kreikkalaisen kansallisuusajattelun perusoppi kaikkien helleenien vapauttamisesta turkkilaisten vallasta ja kreikkalaisten alueiden liittymisestä osaksi emämaata. Kun katsoo pitkää kuvaa 250 vuoden ajalta, huomaa turkkilaisen strategian ytimessä olevan tasapainoilun idän ja lännen välissä.