Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahdeksankymmentäluvun lopulla hard rockin musiikkitaivaalle nousi uusi tähti. Skid Row nousi listoille, teki kiertueita ja eli varsin railakasta elämää. Sen keulahahmo Sebastian Bach on varsinainen persoona.
Kirjan sisältö on suoraan sitä mitä voi odottaakin. Kansien väliin mahtuu paljon sekoiluja – joista osa hirveitä – tarinoita huumeidenkäytöstä ja muita kokemuksia rock-elämästä. Muistelmat eivät mitenkään kauhean syvällisiksi pääse. Itse asiassa ne jättävät hieman yksinkertaisen kuvan. Sebastian Bach on persoonana hyvin itsekeskeinen ja vastuuntunnoton. Rock-elämä on kirjan keskipiste, muita projekteja sivutaan korkeintaan sivulla tai parilla.
Myös muita bändejä kohdataan, ja näistä muodostuukin kirjan mielenkiintoisin anti. Bachin persoonan puutteet nimittäin nousevat todella hyvin esiin, kun kuviossa on muita. Tarkemmin heijastuspinnaksi pääsevät bändit kuten Bon Jovi, Aerosmith ja Guns N’Roses, joiden kanssa Skid Row kiersi.
Monien muistelmien kohdalla tulee tunne, että mukana lienee ollut kirjoittamassa vähintään joku haamukirjoittaja. Tämän kohdalla kuitenkaan ei ole niin. Tapahtumia ei kerrota kronologisesti ja sisältö tuntuu kovin poukkoilevalta muutenkin. Kirja olisi myös hyötynyt tiukemmasta editoinnista.
Pahimmillaan muusikkoelämäkerrat ovat puisevaa luettavaa. Esimerkiksi ne voivat luetella keikka keikalta jotain kiertuetta, kertomatta oikeastaan mitään. Sebastian Bach on onneksi kaikkea muuta. Juuri tällaisia rock-muistelmia tykkään lukea. Kirja on suora, tapahtumia on paljon ja itseä ei säästellä.