Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jokakeväinen tapaaminen komisario Koskisen parissa on aina yhtä miellyttävää. Jälleen kerran hänen seurassaan pääsi asioiden keskipisteeseen. Pääsiäisen seutuun tapahtuu murha ja uhri löytyy lappu taskussa ja lapussa lukee Sakari Koskinen ja hänen osoitteensa. Oho!
Tutkinta käynnistyy ja sen edetessä ilmenee yhtä sun toista. Monenlaiset kuviot iskevät vastaan, kuten rahanpesu, parisuhdeväkivalta, koulukiusaaminen… Kaikki on kudottu niin hyvin kasaan, että siitä on ilo nauttia. Koronaakin tulee höysteeksi.
Isä-poika-meininki on kuvioissa, kun isä ja poika roudaavat rahaa Euroopasta Suomeen. Isä jää kiinni, poika pakenee. Poika sattumoisin törmää nuoreen tyttöön ja heille syntyy epätoivoinen suhde. Juuri heidän tarina on sitä siipirikkoisten aseman kuvausta, joka tuntuu lukijasta juuri siltä, että kirjoittaja on sen heikomman puolella. Se juuri on hieno asia, tämän kirjan punainen lanka.
Samalla, kaiken tutkinnan keskellä komisario Koskisen ja Ulla Lundelinin välit eivät ole mitä parhaimmat. Kun Ulla huitelee lastensa luona, jää Sakari aika lailla yksin. Tekisi mieli huutaa sinne väliin, että huomioikaa toisianne, kun sitten lopulta alkaa kyllästyä jo Ullaan.
Kirja suosii lukijaa kerronnallisuudellaan ja mitään verta ja suolenpätkiä ei kuvata, mikä on aina hyvä asia. Sen sijaan jännitteet ihmisten välisissä suhteissa ovat äärimmäisen kiehtovia. Aivan kuin mustekalan lonkerot, joka suuntaan joku säätää jotain.
Jälleen kerran oli ilo viettää aikaa komisario Koskisen ja hänen alaistensa parissa. Toivon heille kaikille paljon uusia keissejä, jotta voimme jälleen viettää yhteistä aikaa.
