Yli 8000 lukemisen arvoista kirjaa
Luin peräjälkeen kaksi Seppo Jokisen komisario Koskisen seikkailuja. Yleensä en lue samalta kirjailijalta kahta kirjaa peräkkäin, mutta nyt vain jäin niin nakeliin. Ensin luin sen ihan ensimmäisen Koskinen ja siimamies (1996), sen jälkeen viimeisimmän Kuka sellaista tekisi (2008). Järjestyksellä ei ole mitään väliä, sillä kaikki Komisario Koskisen ...
Lue koko vinkki »
Äkkiä luulisi, että ei voisi lukea novellikokoelmaa rikoksista. Kun tarttuu Seppo Jokisen kirjaan Lyöty mies, ei edes huomaa lukevansa novellikokoelmaa. Kaikki 13 rikoskertomusta ovat niin hyviä ja ne pitää yhdessä komisario Koskinen, jonka elämä taustalla kulkee koko ajan omaa latuaan. Lisäksi väkivaltajaokseen tulee uusi päällikkö ja sekin aiheut...
Lue koko vinkki »
Olen aina tykännyt komisario Koskisesta, Sakari Koskisesta. Niin tälläkin kertaa, oli erittäin miellyttävää tavata hänet. Pari päivää meni hänen parissaan sohvalla seuraten, kuinka hän palasi sairaslomaltaan ratkomaan kiperää tilannetta. Nuori koulupoika löydettään kuolleena ja ennen kuin vyyhti on selvitetty, siinä on monta solmukohtaa. Kun solmut...
Lue koko vinkki »
Ajomies on taattua ja tuttua Seppo Jokista, joka tuo meille taas komisario Koskisen ratkomaan ongelmia.
Murhatun miehen löytää mies, jolla ei ole asiat ihan kunnossa. Hänestä olisi helppo tehdä syyllinen. Koskinen ei kuitenkaan usko siihen, koska hän on aina heikomman puolella. Tämä on yksi Seppo Jokisen kirjojen suosion syistä.
Ajomiehessä m...
Lue koko vinkki »
Hervantalainen on Seppo Jokisen seitsemästoista dekkari. Komisario Sakari Koskinen yhdessä muiden rikostutkijoiden kanssa pääsee jälleen kerran ratkomaan Tamperetta kuohuttavia rikoksia.
Kirjan tapahtumat tapahtuvat nimensä mukaan Hervannassa, jossa Koskinen itse asui joitain vuosia sitten. Vappuaattona pahoinpidellään kotonaan mies ja ylikomisa...
Lue koko vinkki »
Tuhti paketti kaikille komisario Koskisen ystäville, sillä teoksessa on kolme jo aiemmin julkaistua kirjaa samoissa kansissa.
Seppo Jokisen kirjoissa seikkailee sympaattinen poliisi, komisario Koskinen, eronnut mies, joka työskentelee Tampereen poliisissa, Sorissa.
Hukan enkelit julkaistiin jo vuonna 2001. Teoksessa ollaan palvelutalossa, val...
Lue koko vinkki »
Komisario Koskinen on Australiassa. Hän on siellä juoksemassa maratonia kolmen kollegansa kanssa. Ei ihan pääse vielä juoksuaan loppuun, kun saa kuulla suomeksi huudon: Kyse on ihmisen elämästä! Kunnon poliisi Koskinen ei saa rauhaa ja siitä se sitten alkaa; toinen maraton, kun joutuu/pääsee selvittelemään, mistä oikein on kysymys.
Koskinen tapa...
Lue koko vinkki »
Miten on hienoa saada taas käsiinsä Komisario Koskinen! Seppo Jokisen Kuolevaksi julistettu on sellaista tavaraa, että otti kyllä koville lukea se.
Alku lähti tutun verkkaisesti liikkeelle, ilman sen kummempia kaarteita. Eli kykenin lukemaan ihan rauhallisesti ja etenemään sivu sivulta. Kattaus oli kyllä jo sitä luokkaa, että jotain mullistavaa ...
Lue koko vinkki »
Seppo Jokinen osaa koukuttaa lukijansa. Rahtarin ensisivuilta pääsee heti komisario Koskisen maailmaan, joka on rikoksista huolimatta lukijalle niin tuttu ja turvallinen.
Silti, pari kuollutta löydetään, ja siitä alkaakin tutkinta. Rekan alta löytyy kuollut mies ja eikös vain toinen melkein kuollut löydy pururadalta. Sakari Koskinen alkaa alaist...
Lue koko vinkki »
Murhan uhri löytyy uimarannalta naskali niskassa. Murhaaja esitellään heti alkulehdillä, joten lukija tietää kaiken aikaa enemmän kuin tarinan poliisit. Melkein tulee sellainen olo, että saisiko antaa vinkin...
Komisario Koskinen on Ullan kanssa mökkilomalla, joka ei ihan mene käsikirjoituksen mukaan, joten on oikeastaan ihan hyvä, että tulee tö...
Lue koko vinkki »
Jälleen oli koittanut se hetki, kun sai viettää aikaa komisario Koskisen seurassa. Lyödyn laki on jo niin mones (23.) Sakari Koskisesta kertova dekkari, että väkisinkin sitä on jonkinlainen suhde syntynyt.
Tällä kertaa tapahtumia on oikea rypäs, kun on muiden muassa fysioterapeutin pahoinpitelyä, maineikkaan kirurgin katoaminen, tulipalo, ohjast...
Lue koko vinkki »
Rottasankari oli se kirja, jota taas odotti ja hartaasti. Kun sen sai, ei meinannut raaskia alkaa lukea, koska tiesi, että ensimmäisen sivun jälkeen se on menoa. Niin oli. Komisario Koskisen mukana ei käy aika pitkäksi. Hän kun kumppaneineen saa taas kiperiä tilanteita hoitaakseen.
Jo heti alussa sekin, että joku vatipäätaksisuhari ajaa taksin k...
Lue koko vinkki »
