Pajalassa Tornionjokilaakson Ruotsin puolella vuonna 2017 kaivinkoneurakka suolla keskeytyy, kun kaivannosta löytyy ihmisen luita. On vaikea arvioida, kuinka kauan vainaja on suossa ollut. Siirrytään ajassa reilut 85 vuotta taaksepäin, 1930-luvun alkuun. Eino Vanhakoski on riitautunut ahneen veljensä Wilhelmin kanssa, kun Wilhelm on ottanut perheen tilukset haltuunsa ja jättänyt muut sisarukset puille paljaille. Torppari Einolla on kaksi lasta, kolmas tulossa, rahat lopussa ja työt vähissä. Tehdään kolmas leikkaus 1970-luvulle: pikkutyttö Siw saa etiäisiä kuolemista ja muista pahoista asioista. David-isä yrittää kaikkensa, jotta paha lähtisi Siwistä, mutta Jumalan sanakaan ei ole tarpeeksi väkevä.
Mikael Niemi on jälleen luonut kiehtovan näköalan kohti kotiseutuaan ja kulttuuritaustaansa, meänkieltä puhuvaan pohjoisruotsalaiseen maalaisyhteisöön. Silkkiin käärityn kiven keskeiset juonenkäänteet liittyvät oikeisiin historiallisiin tapahtumiin, erityisesti vuoden 1931 tielakkoon, jossa tieyhtiö ja työläiset riitautuivat palkoista ja työehdoista niin pahasti, että mittava työtaistelu alkoi jo uhata yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Mikael Niemi asettaa isä-Einon ja poika-Algotin kiistan eri puolille. Dramaattiset ja traagiset tapahtumat rikkovat perheen, oikeastaan koko suvun. Tärkeän osansa tarinassa saavat myös Einon Saara-vaimo ja Martha-tytär. Isommassa kuvassa Mikael Niemi tarkastelee ruotsalaisen ammattiyhdistysliikkeen nousua sekä kommunistien ja kansallissosialistien vastakkainasettelua 1930-lukulaisessa kontekstissa.
Mikael Niemen sukukronikka on jännittävä, koskettava ja paikoin hauskakin. Myötätunto herää, kun yrittää lukijana ymmärtää Niemen hahmojen valintoja ja tarpeita. Tapahtumat ovat hyvin ymmärrettävissä myös tältä puolelta Tornionjokea. Silkkiin kääritty kivi kertoo kauniisti kappaleen ruotsalaista historiaa, kannattaa lukea!








