Sinä yönä tuli talvi on kirja hyvin kipeästä aiheesta. Se kertoo lapsesta, joka on jo pitkään odottanut saavansa pikkuveljen. Odotukseen liittyy kovasti odotuksia. “Mietin, olisiko pikkuveli minun näköiseni. Tuntuisiko hän sylissä painavalta vai kevyeltä? Ajattelin, miten näyttäisin pikkuveljelle helistintä ja saisin hänet hymyilemään.”
Äiti ja isä lähtevät lopulta sairaalaan synnytystä varten. Isoveli on mummon kanssa, ja neljännen letun kohdalla puhelin soi. Mummon ääni muuttuu vakavaksi ja silmiin tulee kyyneleitä. Pikkuveli on syntynyt ja kuollut saman tien.
Sinä yönä tuli talvi kuvaa tätä suurta surua lapsen näkökulmasta. Vauvan kuoleman tuomasta surusta yli pääseminen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Kirja on kuitenkin lohdullinen: se päättyy siihen, että tapahtuneesta on kulunut kolme vuotta ja elämään mahtuu taas hymyäkin.
Kirjan kirjoittajalla Anna Elina Isoarolla ja kuvittaja Mira Malliuksella on molemmilla omakohtaista kokemusta lapsen menettämisen surusta. Kenties juuri siksi Sinä yönä tuli talvi on onnistunut hienosti välittämään kaikkea sitä, mitä tällaiseen tapahtumaan liittyy. On vanhempien ja isovanhempien syvä suru, mutta myös isoveljen suru pikkuveljestä, jota ei koskaan tullut, ja samalla lapsen vaikeus ymmärtää surevia ja haudanvakavia aikuisia. Kaiken tämän Sinä yönä tuli talvi välittää kauniisti ja herkästi.








