Antti Vihinen: Sininen enkeli

Sininen enkeli

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Muusikko Miki Davidson on upporikkaan teollisuussuvun viimeinen oksa ja musta lammas, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut tämän suvun omistamasta Tamshell-konsernista. Miki on alkoholisoitunut rocktähti, joka ihailee yli kaiken Doorsia ja Jim Morrisonia, ja hän on itsekin ollut ihailun ja palvonnan kohde, mutta hänen Kristallilaiva-yhtyeensä ei ole enää entisensä. Mutta mitä syytä kenelläkään olisi murhata häntä? Näin kuitenkin käy: Miki löydetään haulikolla ammuttuna kotinsa kirjastohuoneesta, joka on vielä tuhrittu huolimattomasti sinisellä maalilla. Huonetta hallitsee iso Jim Morrison -juliste, jolle on huiskaisten maalattu siivet: sininen enkeli siis.

Tampereen poliisilaitoksella komisariot Markus Berglund ja Jari Ruokosalmi, jotka ovat tuttuja jo Vihisen aiemmasta jännitysromaanista Punainen prinsessa, ryhtyvät tutkimaan asiaa. Jäljet johtavat moneen suuntaan: toisaalta juttuun tuntuu väkisinkin kytkeytyvän Davidsonien mahtisuku, kärjessä Mikin isosisko Lena, varsinainen rautarouva, ja toisaalta sitten bändikuviot ja omalaatuinen Tero Kupiainen, joka tunnetaan kaikkialla mieltäylentävällä lempinimellä Kuppa. Lisäksi Davidsonien suku näyttäisi liittyvän World Trade Centerin terrori-iskuun, ja jokin yhteys heillä on myös Lähi-idän loputtomiin konflikteihin. Entä miksi edellisestä kirjasta tuttu Saksan tiedustelupalvelun johtaja Sandra Landgrebe ottaa jälleen yhteyttä Berglundiin?

Antti Vihinen on mielestäni varsin taitava dekkaristi, ja se jo tuli hyvin esiin myös mainitussa Punainen prinsessa -romaanissa. Nyt hänen henkilökuvauksensa, miljöön esittelynsä ja juonen kuljettamisensa ovat vain parantuneet entisestään. Tarkka lukija löytää tekstistä milloin mitäkin alluusioita musiikkiin tai elokuviin: poiketaan muun muassa Pink Floydin levyllä (erään luvun nimenä on “Kuun pimeällä puolella”); lisäksi löytyy Kummisetään viittaavia repliikkejä, ja Aki Kaurismäkikin saa oman osansa, kun Berglund miettii Lena Davidsonista, että ”pitäisikö kehottaa rouvaa pitämään huivista kiinni?”

Vihisen ansiot eivät jää tällaisiin vihjaukseen. Sekä Berglundin että Ruokottomaksi nimitetyn Ruokosalmen persoonallisuudet ja niiden erot tulevat hyvin esiin. Berglund on enimmäkseen hillitty ja hallittu ja asiallinen, kun taas Ruokoton, Ilveksen entinen jäähykuningas, ottaa asiat paljon suoraviivaisemmin ja rempseämmin. Ja se ihana Tampereen murre, jossa kunnostautuu tietenkin eniten Ruokoton!

Lisäksi on mainittava erikseen kirjan hyvä kansi, jossa tekstin kaikki keskeiset elementit ovat edustettuina: holtittomasti putoava nuori mies, enkelin siivet, New Yorkin kaksoistornit ja Tampereen punatiilinen miljöö.

Suosittelen siis tätä kirjaa ihan kaikille dekkarien, trillerien ja Tampereen ystäville.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 303 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...