Tämä kirja yllätti minut todella, sillä ajattelin alkuun niin, että jos jotenkin ihan vaan puolihuolimattomasti lukasen, mitä se sinkkuus mukamas on. Vaan pääsinpä heti alkumetreillä kirjailijan kanssa samaan kyytiin, kun olimme samaa mieltä sanasta sinkku. No, se on varsin uusi sana ja sitä ennen se on ollut esimerkiksi vanhapiika. Tosin nykyään sitä ollaan heti erottua sinkkuja…
Sinkkuus kautta aikojen on sellainen kivan mansikkajäätelön värinen ja tosi nätti, mutta kyllä se on varsin mielenkiintoista juttua alusta loppuun asti. Ei kannata ulkönäön ja nimen harhauttaa. Kirjassa paneudutaan tosiaankin historiaan: mitä naisen elämä on ollut kautta aikojen, etenkin jos nainen on jostain kumman syystä pysynyt naimattomana. Nykyajan valossa nämä tiedot ovat lähes pöyristyttäviä, joskin naisen asema useissa maissa on vieläkin aivan onneton.
Tämän päivän naisen, joka saa itse päättää kaikista häneen liittyvistä asioista, on kyllä innostavaa lukea, mitä se elämä olisi, jos olisi syntynyt vaikkapa 200 vuotta sitten. Millaista olisi ollut elää aikaa, jolloin ei saanut valita itse puolisoaan, saati pysyä naimattomana. Silti sellainen elämä on joskus ollut ihan normaalia ja arkipäivää.
Oli kuitenkin ammatteja, joissa piti olla naimaton, kuten vaikkapa ”kansankynttilä”. Joskus nuoret naiset lähtivät opiskelemaan opettajiksi välttyäkseen joutumasta naimisiin. Kiinnostavaa oli sekin luku, missä esiteltiin kirjallisuuden sinkkunaisia Neiti Marplesta alkaen; toki on niitä piintyneitä poikamiehiäkin.
Tämän kirjan voi lukea ihan kuka tahansa ja on sen jälkeen paljon monta tietoa rikkaampi!