Surunhauras, lasinterävä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tunnustan. En ole fantasiakirjallisuuden kuluttaja. Tunnen toki klassikot, mutta uusimmista sarjoista ja teoksista minulla ei juuri ole käsitystä. Ehkä siksi Siiri Enorannan nuortenkirja Surunhauras, lasinterävä oli virkistävä uusi tuttavuus. Kirja tarjoaa kiinnostavan maailman lukijan sukeltaa ja toivoa, ettei tarina loppuisi liian pian.

Yhtäällä ovat Surunkauriin saaret, joiden kansa elää tasa-arvoista ja yksinkertaista elämää, jolle pohjan luovat vanhat uskomukset ja luontoyhteys. Kansan menneisyydestä ei ole tietoa eikä kukaan ole ikinä lähtenyt saarilta. Toisaalla on lapsiprinsessa Sadeian yksinvaltiaana hallitsema rikas Sidrineian niemimaa, jossa valtakunnan arvostetuimpia henkilöitä ovat lasittaret eli naispuoliset lasinpuhaltajat. Miehet ovat ala-arvoista väkeä ja kaikki langat ovat naisten käsissä.

Itse tarina seuraa klassisen fantasian kaavaa. On hyvä ja paha, seikkailu ja taistelu, katastrofi, kasvutarina ja romansseja. Kyseessä on nuortenkirja, joten asiat pysyvät selkeinä mutta Enoranta piirtää henkilöhahmoistaan syviä. Useimmissa asuu sekä hyvä että paha. Prinsessa Sadeia haluaa löytää Surunkauriin saarille ja saada haltuunsa kauriin, pieni Uli Hahtuvaara kokee olevansa pahanilmanlintu, jonka täytyy päästä pois saarilta. Ja sitten on eräs tai eräitä, jotka haluavat päästä takaisin kotiin. Enempää en kerro, jotta tarinan yllätyksellisyys säilyy tulevien lukijoiden löydettävänä.

Enoranta rakentaa kertomuksen monen kertojan ja äänen kautta. Toisaalta äänessä ovat prinsessa Sadeia ja hänen huomiostaan kinastelevat lasittaret, mutta on myös Surunkauriin saaren Hahtuvaaran perhe ja Sumunsalpaaja, tietäjä ja enteiden näkijä. Se, mikä kaikkia yhdistää, on jonkin kaipaus sekä tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Tarinaan kutoutuu useita rakkaustarinoita ja paljon välittämistä niin perheen, ystävien kuin rakastettujen kesken mutta myös surua, vihaa ja kaunaa.

Surunhauras, lasinterävä on mielenkiintoinen teos, joka tekisi mieli lukea kerralla loppuun. Enorannan teksti on runsasta ja mielikuvituksensa lennokas. Pulppuava teksti menee usein lauseenjäsennyksen yli ja olisi paikoittain kaivannut vielä yhden hiomakerran. Enorannan rakentama maailma on kuitenkin kaikessa moninaisuudessaan hyvin valloittava. Niin henkilöiden ja paikkojen kuin eläinlajienkin nimet ovat toinen toistaan mainiompia ja tapahtumien rytmitys ja visuaalisuus toimivat. Surunhauras, lasinterävä on kirja, jonka olisin mielelläni lukenut teini-iässä, mutta joka tarjoaa viihdyttävän lukukokemuksen näin vanhempanakin.

Heidi V.

Kieleen ja kirjallisuuteen intohimolla suhtautuva Heidi Viherjuuri asuu ja työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Innostuu tulevaisuuden klassikoista ja novelleista ja pitää kielitajuaan yllä lukemalla uutta kotimaista proosaa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *