Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Judas Coyne on ikääntyvä hevimuusikko, joka keräilee kaikenlaista yliluonnollista ja makaaberia tavaraa, kuten käytettyjä hirttosilmukoita, noitien tunnustuksia ja muuta vastaavaa. Ei siis ihme, että kun Coyne löytää nettihuutokaupasta kuolleen miehen sielun, hän ei voi jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kun posti tuo sydämenmuotoiseen rasiaan pakatun kuolleen miehen puvun, jonka mukana levottoman sielun pitäisi saapua, Coynesta alkaa tuntua, ettei kauppa ollutkaan hyvä idea. Valitettavasti on liian myöhäistä perääntyä – tapaus kun alkaa muutenkin saada varsin pelottavia käänteitä. Pian käy ilmi, että puvun mukana todellakin tuli haamu, joka on kaiken huipuksi hyvin vihainen.

Alkaa melkoinen kauhujännäri, kun Coyne ja senhetkinen tyttöystävä Georgia joutuvat kohtaamaan kummituksen vihan. Sydämen muotoinen rasia on väkivaltainen ja verinen kauhutarina, josta on takuuvarmasti elokuva tekeillä, sen sortin materiaalista on kyse. Tarinassa on potkua, se vetää mukaansa ja juoneen on saatu sopivasti käänteitä pitämään mielenkiintoa yllä. Isäsuhteet ovat kirjassa vahva teema – mielenkiintoisena kuriositeettina Joe Hill on Stephen Kingin poika.

Viime aikoina lukemistani kauhutarinoista Ystävät hämärän jälkeen on edelleen ykkönen, mutta tämä parhaan esikoisteoksen Locus– ja Bram Stoker -palkinnoilla palkittu kirja on ehdottomasti myös lukemisen arvoinen.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

5 kommenttia

  1. Minä puolestani hiukan petyin kirjaan. En oikein osaa mikä tökki, mutta ehkä peruskuvio paljastui liian aikaisin. King (oli yllätys, että kyse on isästä ja pojasta) rakentaa jännitystä pidempään.

    Kingin kirjoja lukiessani olen oikeasti pelännyt ja välillä on mieli tehnyt jättää sikseen. Tästä kirjasta ei sellaista tunnetta tullut.

  2. Häiritsevää oli se että kirjailija ei tunne musiikkityylejä vaikka muusikosta kirjoittaakin. Päähenkilön esittämä AC/DC-tyyppinen musiikki ei tosiaankaan ole death-metallia.

  3. Kirja oli hyvä, mutta jos kunnon kauhukirjallisuudesta on kyse, nii olisin toivonu että olis oikeesti pelottanutkin. Aika laimeaa sanoisinko.

  4. Minä tykkäsin 🙂 Hill on perinyt tarinankertojan lahjan isältään, heidän kerrontatyylissään on vähän samaa, mutta kyllä Hillillä on silti oma äänensä. Ei mitenkään hirveän pelottava kirja, mutta sellainen pikkusievästi jännittävä. Kiva lukea pitkästä aikaa perinteisestä kummituksesta vampyyrien ja muiden otusten sijaan.

  5. Ihana kirja rakastan yli kaiken. Ei jännittävä tai siis vähän, mutta silti hyvä! Suosittelen nuorille ja kaiken ikäisille! Perinyt isältään Stephen Kingiltä kirjoittamistaidon. Olen kirjan puolessavälissä ja se on todella hyvä! Teen siitä koulussa esitelmää. Jännittäviä lukuhetkiä kaikille! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *