Jennifer Egan: Sydäntorni

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Etkö ole vielä oppinut, että jos haluat tosiaan unohtaa jotain, se pysyy mukanasi elämäsi loppuun asti?”

Sydäntornin luettuaan on pysähdyttävä hetkeksi, koottava ajatuksensa. Se ei nimittäin ole se yksinkertaisin tarina, yksiselitteisyydestä puhumattakaan. Se on pikemminkin monimutkainen psykologinen rakennelma, joka valmiiksi tullakseen vaatii mielestäni lukutaidon ohella myös tulkinnallista paneutumista teokseen. Toisaalta tämä on hyvä, jokainen lukija voi rakentaa hieman erilaisen sydäntorninsa, toisaalta joku ehkä ottaisi mieluummin avaimen, mikäli kirjailija sitä tarjoaisi; valmiiksi tulkitun, valmiiksi pureskellun kirjallisen aterian. Itse lukeudun edellä mainittujen välimaastoon; teos on mielestäni mielenkiintoinen juuri avoimuudestaan johtuen – tai siitäkin huolimatta.

Romaanin tunnelma on maaginen, melko lailla ajaton. Liikutaan pitkälti itäeurooppalaisen keskiaikaisen linnan ympäristössä, välillä töksähdetään yhdysvaltalaiseen vankilaan, välillä luodaan silmäys lähimenneisyyteen. Keskiössä ovat Danny ja Howard, serkukset jotka traaginen tapahtuma on ajanut erilleen ja jotka linna nyt sulkee sisälleen Rayn kirjoittaessa heistä tarinaansa. Ray on vankilakundi, Ray on yhtä kuin Danny, Ray on paennut menneisyyttään huumehöyryihin. Howard taas on entinen traumatisoitunut lapsi, luolan vanki, nykyinen linnanherra, mahdollinen kostaja.

Tätä kirjaa, sen tarinaa, eivät kuitenkaan kannattele sen henkilöhahmot, jotka tuntuvat enemmänkin pelinappuloilta, vaan se lepää vankasti tapahtumapaikkojensa varassa. Linnan sydäntorni ja amerikkalaisvankila kietoutuvat toisiinsa, linnan allas sekä siihen hukkuneet kaksoset saavat peilikuvansa luolasta, siitä luolasta johon Danny ja Howard silloin lapsina menivät, ja josta he eivät enää tulleet ulos, eivät samoina ihmisinä. Lisäksi on nuorivanha paronitar, linnaa yhdeksänsadan vuoden ajan isännöineen suvun viimeinen perillinen, ja hänen mysteerinsä.

Oikeastaan en halua kirjoittaa enempää. Kehotan kokeilemaan, sulkeutumaan sydäntorniin. Sisään pääsee varmasti, uloskin mahdollisesti.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *