Olipa tosi mukavaa saada Katarina Widholmin Betty-sarjan kolmas osa käsittelyyn! Ensimmäistä osaa ei ole täällä vinkattu, mutta kakkososa on ja se oli Sydän täynnä kaipausta. Widholm on kirjoittanut tämän Betty-sarjan neliosaiseksi ja ehkäpä se neljäs osa ilmestyy suomeksi sitten ensi vuonna.
En ole mitenkään mielistynyt niin sanottuun ”naisten hömppään”, mutta tämä kirjasarja on ollut sellainen, mistä olen tykännyt. Olisiko sitten se, että se ei sijoitu nykyaikaan. Jokainen osa käsittelee yhden vuosikymmenen ja tämä Sydänystäviä on ajallisesti 1940-luvulla. Niinpä siinä ei voi välttyä sodan vaikutuksilta.
Tässä kirjassa Betty tapaa jälleen lapsensa isän Martinin, joka haluaa vaikuttaa tyttärensä Martinan elämään tukien hänen koulutustaan taloudellisesti. Martin on tavattoman ihastunut Martinaan, joka ei tiedä Martinin olevan hänen isä.
Betty on naimisissa Olofin kanssa ja heillä on yhteinen poika Anders. Heillä on lämmin ja hyvä liitto, mutta pikkuhiljaa Olof alkaa muuttua ja jotenkin vetäytyä. Betty yrittää selvitä yrityksestään kirjakaupassa ja kustantamossa, miettii mikä olisi oikea ratkaisu, niin että he pärjäisivät.
Kun Martin tukee Martinaa, Olof herkeää mustasukkaiseksi, mutta mitä muuta on Olofin mielessä? Betty on tukeutunut ystäväänsä Violaan, mutta kun Viola loukkaantuu ”jostain” ja antaa Bettyn kuulla kunniansa, niin mikään ei auta. Tämä kohta ei mennyt minulle ihan jakeluun, miten Viola käyttäytyi niin ja kuinka Betty vaan anelee ”armoa” ja kuinka sitten käy…
Kaiken kaikkiaan Betty-kirjat ovat mukavan viihdyttävää luettavaa ja odotan innoissani sitä viimeistä osaa, joka sijoittuu sitten 1950-luvulle. Betty vaikuttaa olevan niin kiva ja suosittu nimi, että sen niminen sarja on myös Kaisa Ikolalla.








