Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä kirjaa lukiessa oli koko ajan sellanen virheellinen ajatus, että kirjan nimi on Syntilista. No, ei se paha ollut, sillä kyllä kirjassa tehdään siihen malliin syntiä, että sitä voisi jo alkaa listata. Kuinka monta käskyä rikotaan…
Kirjassa on perhe, Henri ja Tuulikki ja heidän tyttärensä Sofia, Sofian tytär Kerttu. Sitten muutamia sivuhenkilöitä, jotka ovat ikään kuin rikoskumppaneita siinä synnin tekemisessä. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, mutta tässä kirjassa, juuri kun on uskomassa siihen, niin se paha, synti nostetaan esille. Ihan jokainen tekee jotain, eikä se loppujen lopuksi ole kaunista luettavaa. Silti tulee käsitys, että he, jotka syntiä tekevät, nauttisivat siitä?
Kukapa sitä olisi täydellinen, kuka olisi synnitön? Katja Kallio ei osoita ketään sormella, ei moralisoi eikä saarnaa. Kertoo vain kaiken niin, että lukiessa sitä ei edes huomaa. Vasta kun on lukenut kirjan kokonaan, hiipii nahkoihin kirjasta jälkimaku, syntien mainingit. Alkaa miettiä kaikenlaisia, syntejä, omia ja muiden.
“Miksi joskus rakkaus on synti, ja joskus se, ettei rakasta tarpeeksi?”
