Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Johanna Venholla on kiva tapa mennä jonkun jo menneen ihmisen maailmaan ja tuoda se lukijalle niin kivasti tarjoiltuna, että aivan kuin olisi itsekin ollut mukana. Niin käy Syyskirjassa, jossa pääsee Tove Janssonin elämään, hänen maailmaansa.
On Maria, nuori ekoaktivisti, joka on siellä Pellingin saarella ja toive olisi tavata Tove Jansson ja päästä haastattelemaan häntä. Niinpä kirja rakentuu siitä, että on Maria ja hänen elämänsä 1990-luvulla ja sitten on Tove ja koko hänen elämänsä. Vuorotellen näitä ja hyvin menee.
Tove on kaiken kansan tuntema, mutta miten hän elämäänsä eli ja mitä valintoja teki, niin onhan se selvää, että siihen aikaan oli niin erilaista kuin nykyisin. Naisen asema ja etenkin jos on taiteilija, se on ollut sitä, että on ollut valittava, joko tai, mutta ei mitään yhdessä.
Kiva rinnastus sinänsä, että Maria on nuori ja on voinut tehdä aina tahtonsa, sydämensä mukaan, kun se on ollut aikakauteen mahdollista. Sitten on Tove, jolle on ollut jonkinasteista taistelua saavuttaakseen sen tilan, missä viihtyy.
Menneisyys ja nykyisyys kävelevät rinta rinnan, jopa käsikynkkää ja Marian ja Toven elämät sivuavat toisiaan, hyvässä ymmärryksessä.
”Millaista on istua saaressa ja kirjoittaa ja piirtää.
Millaista on vuosi vuoden jälkeen puhaltaa henkeään siihen mitä tekee: sanoihin ja kuviin, käsikirjoituksiin, kirjoihin ja olentoihin, jotka heräävät eloon ja irtautuvat maailmaan. Luoda maailma, jota ei enää itse hallitse, se alkaa elää omaa elämäänsä.”
Rakkaustarina Tovesta ja Tootista. Heidän elämästään ja siinä sivussa sitten Mariasta, nuoresta Mariasta, jolla on omat nuoruuteen liittyvät kaikki kommervenkit, mutta myös Poika.
Hieno kirja, jonka soisin monissa käsissä ja mietteissä luetun!
