Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään viimeisiä vuosia ennen ensimmäistä maailmansotaa. Nuori saksalainen Hans Castorp lähtee muutamaksi viikoksi Sveitsiin Davosin lähelle tervehtimään Berghofin tuberkuloosiparantolassa olevaa serkkuaan. Visiitti venähtääkin hieman ennakoitua pidemmäksi, peräti seitsemään vuoteen. Thomas Mannin sinfonisen suuri klassikko tutkii ihmistä ja ihmisyyden suuria kysymyksiä tavallisesta elämästä eristäytyneessä vuoristolaismaisemassa.
Vuorella asuu monia mielenkiintoisia henkilöitä, joiden kanssa Hans Castorp kokee niin iloa kuin suruakin. Hansin läheisin ystävä, serkku Joachim Ziemssen, totuttaa ja opettaa Hansia parantolan tavoille ja elämänrytmiin. Italialainen Settembrini sekä hänen ikuinen vihollisensa Leo Naphta käyvät pedagogista kilpailua Hansin sivistämiseksi — toinen kohti humanismia, toinen kohti varsin pisteliästä teologiaan pohjautuvaa anarkismia tai jopa nihilismiä. Ja sitten vuorella asuu tietenkin venäläinen rouva Chauchat, johon Hans Castorp silmittömästi rakastuu. Kaikki inhimilliset tunteet ja vaikutelmat ovat vuoriston pienoismaailmassa läsnä.
Seitsemään vuoteen mahtuu paljon, mutta toisaalta ei juuri mitään. Onko se edes pitkä aika — kaikki on suhteellista. Ajan problematiikka ja filosofia ovatkin Taikavuoren keskeisiä kysymyksiä, joihin runsaan henkilögalleriansa kautta Mann hakee monenlaisia vastauksia. Onko yleispätevää tapaa mitata aikaa? Kysymys ajasta näkyy myös teoksen rakenteessa: kirja koostuu seitsemästä pääluvusta, joista neljä ensimmäistä käsittelee ainoastaan Hans Castorpin ensimmäistä kolmea viikkoa parantolassa. Ajan juoksu käy nopeammaksi loppua kohti, jolloin kuukausien hyppyjä voidaan tehdä vain muutamilla riveillä.
Taikavuori on vaikuttava, jopa monumentaalinen teos, eikä siitä suotta ole tullut yksi viime vuosisadan suurista eurooppalaisista klassikoista. Mann on syvällinen ja perusteellinen kirjoittaja, jonka tyyli ja ajatusten lento tempaavat mukaansa — olkoonkin, että pitkien virkkeiden vuoksi pääasiaa joutuu joskus hieman etsiskelemään. Yhtä kaikki, Taikavuori on vinkkauksensa ansainnut. Minä pidin tästä teoksesta suuresti, ja tiettyihin asioihin ja keskustelukuvauksiin pitäisi palata vielä myöhemminkin ajan (sic!) kanssa.
