Pertti Lehes: Toivo

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ehkä ei pitäisi kirjoittaa mitään kirjasta, josta ei kovin pitänyt, mutta joka silti osin oli kiinnostava. Kiinnostamattomuus johtuu siitä, etteivät dekkarit taikka täynnä tapahtumia olevat kauhu- ja sotaromaanit niin vain pure eivätkä iske, mahdu lukuskaalaan.

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Pertti Lehes on kuitenkin ottanut luupin alle aiheen, josta ei romaaneja ole liiemmin kirjoiteltu, eikä dokumenttejakaan juuri kansalle kirjoiteltu: Vienankarjalaisten joukkopako Suomeen Neuvostoliitosta 1920-luvulla. Toistakymmentätuhatta karjalaisevakkoa ennen toista maailmansotaa pakeni bolsevikkejä itärajan yli ja yritti asettautua rajan ’paremmalle’ puolelle, lähinnä pohjoiseen Suomeen Oulun seutuville.

Ei se helppoa ollut kantaväestön karsaan suhtautumisen vuoksi: – Leivän vievät ja työn hinnan laskevat tulijat.

Ymmärrettävää, sillä kantaväestönkään toimeentuloa eivät tuolloin sosiaalietuudet olleet tasaamassa. Samantapainen on tilanne nytkin kun yhtä iso joukko irakilaisia ja syyrialaisia, eritrealaisia ja somaleja on tunkenut kaukaisilta maailman kulmilta vainoa ja sotaa pakoon. Ja kuin kohtalon oikusta pohjoiseen, samoille seuduille ovat vyörymässä.

Nyt sodat kokenut sukupolvi on myötämielisempi tulijoille kuin muu väestö, silloin Vienan Karjalasta tulleille ei ymmärtäjiä niin vain löytynyt.

Dokumenttiaines kirjassa kiinnostaa hyvinkin: suojeluskunnat, AKS-toiminta, kyyditykset ja muilutukset, Lapuan liikkeen kosolat, pirtutrokarit, pakolaiskoulu Maikkulassa, jota romaanin päähenkilö-Toivo käy ennen kuin lähtee sotaan aikuisiän kynnyksellä.

Runsaan aineksen vereksi ja lihaksi saattaminen romaanimuodossa tuottaa tuskaa ja kääntyy paikoin viihteen puolelle, vähän niin kuin katsojia kosiskelevissa ja näin mukaansatempaavissa tv-sarjoissa. 250-sivuinen kirja on turhan täynnä tavaraa; kirjan tapahtumista joku muukin kuin Päätalo olisi kirjoittanut vähintään trilogian.

Silti ihan lukukelpoinen Leheksen romaani on. Onhan tekijällä alla jo pari aikaisempaakin kirjaa kirjoitettuina: sotaromaani  Syvärin enkeli sekä elämäkerta Aleksei Mitro : karjalainen kauppias ja yhdistysmies.

Karjalankieliset ilmaisut, joita Lehes romaaniin ripottelee, ovat rankkaa asiaa pehmentäviä, suolaisen suloisia korvalle:

”Voi poigu, voi poigu. – – Minul onki nälgy.”

 

 

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *