Anonyymit ammattitappajat -sarjan toinen osa Tuhokoodi Medusa kertoo muutamasta ammattitappajasta, jotka ovat päättäneet tehdä rauhan itsensä ja muun maailman välillä lopettamalla tappamisen. He ovat perustaneet AA-kerhoa vastaavan Anonyymit ammattitappajat -ryhmän, joka kokoontuu säännöllisesti tukemaan jäseniään.
Vaikka ryhmä onkin päättänyt elää lopun ikänsä tappamatta ketään, rikollispiirit eivät ole antaneet anteeksi heidän aiempia tekojaan, eikä nimien vaihtaminen tai hiljaiselon eläminen suinkaan tarkoita sitä, että maailman kovimmat rikolliset eivät heitä löytäisi.
Yksi ryhmän jäsenistä on siepattu. Astrid on kävelemässä Suffolk Streetiä pitkin ryhmän tapaamiseen, kun pakettiauto pysähtyy hänen kohdalleen, ja hänet kaapataan autoon. Hänet nukutetaan, ja kuljetetaan Brasilian presidentti Azevedon rakennuttamaan huippumoderniin vankilaan Käärmesaarelle.
Kirjassa seurataan ammattitappajien, lähinnä Astridin ja Markin toimintaa. Astrid on kidutettuna vankilassa, jossa hän miettii pakoa, sekä muistelee ”tappokeikkojaan”, jotta keksisi kuka hänen sieppauksensa tilasi.
Toisaalla ryhmän jäsenet Mark ja Booker alkavat kehitellä suunnitelmaa, jolla pelastaa Astrid vankilasta. Mark ottaa yhteyttä vanhaan viholliseensa Lavigneen, jonka yhteyksien avulla he pääsevät vankilaan.
Tarinassa vuorottelevat Astridin vanhojen rikosten kuvailu, ja nykyaika vankilassa, jossa häneltä yritetään kemiallisilla aineilla saada urkittua tietoja vanhoista tapauksista. Toisaalla kerrotaan Markin ja Bookerin toiminnasta vapautuksen järjestämiseksi. Eikä itse vapautus tule olemaan helppo. Kun turvatoimet deaktivoidaan, vuorossa ovat aina aktiiviset käärmeet.
Tässä vankilassa on eräitä maailman vaarallisimmista ihmisistä. Jos menettäisimme otteemme heistä, se olisi erittäin vaarallista. Te kaikki pääsisitte ulkomaailmaan rellestämään. Eli jos minut tapetaan, tuhokoodi aktivoituu, ja kaikki turvatoimet lakkaavat toimimasta.
Joka tykkää raa’asta toiminnasta, niin sitä tästä kirjasta löytyy. Myös tappajien ajatuksia ja vaikeuksia sopeutua tavalliseen elämään pohditaan monelta kantilta. Aina ei olekaan kyse siitä, mitä ihminen itse haluaa, vaan myös siitä millaisena pelinappulana ihmistä muut käyttävät.






