Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Leena Kellosalo on monipuolinen taiteen alan toimija: näyttelijä, runoilija, kriitikko, äänikirjojen lukija ja mitä lie muuta. Tämä Tulikärpäsiä Tammelan yllä on kolmas runokokoelma, kaikki kolme Ntamolta. Kokoelmat ovat keränneet kehuja, niin tämä tuoreinkin, ja niinpä minäkin siihen tartuin.
Nimen Tammela viittaa Tampereelle ja tamperelaismaisemissa liikutaan. Runojen aika on enimmäkseen jossain sodanjälkeisissä vuosissa: talvisotaa muistellaan ja runominän naapuri Anni kaipailee yhä Elistään rintamalta kotiin. Kuvasto on muutenkin viehättävän vanhanaikaista. Ja nimenomaan kuvasto: nämä runot ovat kuviltaan hyvin voimakkaita ja selkeitä.
Äiti pöyhii rautahangolla hiillosta
nostattaa uuninsisäisen asteroidisateen
muistaa kranaattien räiskeen ja maankuoren tärinän
Elisenvaaran asemalla
Runot tuntuvat sekä kertovan eletystä elämästä ja koetusta lapsuudesta, että lentävän runollisissa sfääreissä. Kieli on rikasta ja miellyttävää. Tyyli on hyvin runsasta ja kuvallista. Kuvittelisin näiden runojen miellyttävän laajalti, tämä ei ole mikään erityisen kryptinen tai vaikea runokokoelma, päinvastoin. Runoissa on paljon helposti lähestyttävää ja varmasti monille etenkin vähän vanhemmille ihmisille tuttua ainesta. Toisaalta teksti ei ole myöskään liian helppoa tai yksioikoista, vaan runsaskuvainen kieli tarjoaa pohdiskeltavaa.
Kokonaisuus on hyvin yhtenäinen. Tämä ei ole kokoelma irtonaisia tekstejä sieltä tai täältä, vaan kehittelee samoja henkilöitä ja tapahtumia runosta toiseen. Runojen hahmot tulevat tutuiksi. Kokoelma on luonteeltaan hyvin tarinanomainen. Teksteissä on surua, kaipausta, haikeutta, mutta myös huumoria. Joskus kaikkea tätä hyvin pienessä tilassa, ja haju kaupan päälle: ”Koko maailma tuoksuu kärventyviltä silakoilta valurautapannulla / kun terveydenhoitovirkailija antaa tappouhkauksen Annin kaupunkikanalle”.
Itse teos on muuten ilo silmälle – Kellosalon luottotaiteilijan Juha Tammenpään grafiikanvedos kannessa on mielenkiintoinen – mutta lukemista haittaa rikollisen korkea riviväli. Olisipa tiivistetty vähäsen, niin olisi miellyttävämpi silmälle.
