Hyvä lasten yleistietokirja on aina ilon aihe ja hieman hämmästelen, miksi olen tämän kirjan aikoinaan Mäkelän kuvastosta ohittanut. Onneksi Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan osui silmiini lähikirjaston tyrkkyhyllystä, koska tämähän on aivan ihastuttava kirja.
Tämä suurikokoinen kirja on 30 cm korkea ja 139-sivuisena tarjoaa laajan valikoiman kiinnostavaa tietoa. Kirjan lähtökohtana oli kirjoittaja Mike Ramptonin tyttären kysymys: ”voiko hämähäkeiltä loppua seitti?” Ramptonilla ei ollut aavistustakaan, joten hän otti selvää, ja parisataa kysymystä myöhemmin käsissämme on oikea tiedon runsaudensarvi, jossa on vastaus yli 200 kiinnostavaan kysymykseen. Isoja aukeamia hyödynnetään myös kauniiseen kuvitukseen, joka on brasilialaisen Guilherme Karstenin käsialaa. Kuvitus on leikkisää, hauskaa ja värikästä. Satunnainen pystysuuntainen aukeama luo vaihtelua kirjaan.
Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan on tehty yhteistyössä Cambridgen yliopiston kanssa ja kiitossivulla listataan iso joukko yliopiston asiantuntijoita, joiden tietoja kirjan tekemisessä on hyödynnetty. Apua onkin varmasti tarvittu, sillä kirja kattaa laajan kirjon aiheita: eläimiä, tiedettä, teknologiaa, ihmisten käyttäytymistä ja vaikka mitä luonnontieteiden ja kulttuurin laajan kirjon alta löytyy.
Lautapeliharrastajana minua ilahdutti kysymys vaikeimmasta lautapelistä. Siihen annetaan kaksi vastausta: ensinnäkin tavanomaisempana vastauksena go, jota pidetään maailman monimutkaisimpana pelinä yksinkertaisista säännöistä huolimatta (mutta ah, käännöslipsahdus: gota ei pelata laatoilla vaan kivillä). Toisena vastauksena tarjotaan 1970-luvun lopussa ilmestynyt sotapeli The Campaign for North Africa, joka on niin monimutkainen, että sen koko toisen maailmasodan Pohjois-Afrikan rintaman tapahtumia kuvaavan kampanjan pelaamisen arvellaan kestävän 1500 tuntia. Tiettävästi peli on joskus pelattu kokonaan läpi, mutta ei välttämättä kovin monta kertaa: se on todella äärimmäinen esimerkki siitä, millaisia sotasimulaatiot kultakaudellaan olivat. Siispä ilahduttava ja oivaltava vastaus!
Terhi Leskisen suomennos on go-laattoja lukuunottamatta huolellista työtä. Kustannus-Mäkelän suuntaan kuuluu kiitos siitä, että tämäkin kirja on suomeksi saatu, ja toivottavasti Mäkelällä tutkitaan jatkossakin huolella brittiläisen Nosy Crow’n tarjontaa: tämä itsenäinen ja moneen kertaan palkittu lastenkirjakustantamo on tehnyt monia hienoja lasten tietokirjoja.







