Roald Dahl: Tynkätyiset

Kansi: Roald Dahl: Tynkätyiset

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ville-poika istuu olohuoneessa ja katselee ikkunasta suurta ja ihmeellistä maailmaa. Keittiöstä äiti huutelee vähän väliä: ”Ville-kulta, mitä sinä teet?” Ja kerta toisensa jälkeen Ville vastaa: ”Minä olen täällä ihan kiltisti.” Mutta nyt Villeä kyllästyttää, hän ei halua olla vain kiltisti, hän haluaa seikkailla.

Eikä aikaakaan, kun Ville onkin jo karannut Turmiometsään, sinne Säkkisivaltajien, Sarvisirviöiden, Torkkutemppuilijoiden ja Matosotureiden valtakuntaan, Sylkijästä puhumattakaan. Onko Ville hermostunut? Ei, ei sitten tippaakaan. Ensi alkuun. Tämä on kuitenkin jännittävä tarina eli hyvin pian Villen tilanne on jo toinen. Kammottava puuskutus, savun haju ja kuumuus ympäröivät Villen ja äidin sanat: ”Varo, varo Turmiometsää! / Tytöt, pojat sinne jää!” kaikuvat korvissa.

Alkaa Villen ikimuistoinen seikkailu, jossa tavataan eriskummallinen kansa, päästään kurkistamaan puiden sisäiseen elämään, keksitään nerokas suunnitelma ja tehdään eriskummalliselle kansalle suuren suuri palvelus. Kaikki tämä on kuitenkin hyvin salaista, joten ei siitä sen enempää. Kehotan lukemaan itse; tämän jälkeen tunnet Turmiometsän jo huomattavasti paremmin – mutta et suinkaan läpikotaisin.

Yksi oman lapsuuteni suurista hahmoista kirjallisuuden saralla on ehdottomasti brittiläinen Roald Dahl (1916-1991). Sadut Iso kiltti jätti, Matilda, Jali ja suklaatehdas sekä Kuka pelkää noitia? ovat jättäneet pienen ihmisen mieleeni lähtemättömän vaikutuksen, jonka en usko haihtuvan koskaan. Paljon on kuitenkin jostakin kumman syystä edelleen kohdallani lukematta ja hyvä niin, nämä Roald Dahlin lastenkirjat maistuvat hyvin aikuisellekin. Miehen aikuisille kirjoittamaa tuotantoa en itse asiassa ole edes kokeillut, mutta tähän on ehdottomasti tehtävä muutos, pikainen sellainen.

Tynkätyiset on Roald Dahlin viimeiseksi jäänyt teos, joka ilmestyi hänen kuolinvuonnaan 1991. Suomennos siitä saatiin ensi kerran vuonna 2002 ja tänä vuonna Art House otti siitä toisen painoksen. Hyvä niin, on tärkeää, että kustantamot tällä tavoin edesauttavat ihastuttavien satuklassikoiden päätymistä yhä uusien lapsilukijoiden hyppysiin. Sillä nämähän eivät vanhene! Tynkätyiset ovat tynkätyisiä, vaikka voissa paistaisi, noidat ovat tänäkin päivänä kaljuja, eikä Iso kiltti jätti, IKJ, edelleenkään herkuttele ihmislapsukaisilla. Kutkuttavan jännittävää yhä vain.

Vaikka Tynkätyiset ei henkilökohtaisella Roald Dahl -listauksellani kärkipaikkaa saavutakaan, on se kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen satu, jonka tunnistaa Dahlin kädenjäljeksi jännitysmomentteineen ja mielikuvitusrikkaine, hurmaavine hahmoineen sekä maisemineen. Suosittelen!

P.S. Pakko kuitenkin todeta, että ainoa oikea Dahl-kuvittaja on minulle Quentin Blake ja hänen kynänjälkensä puuttuminen Tynkätyisistä on ehdottoman suuri miinus, vaikka Patrick Bensonin kuvat ihan kivoja ovatkin.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *