Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Esillä yhdeksäs osa sarjasta Kiveen hakatut, johon minä ja moni urheiluihminen on mielistynyt. Jokaista sarjan kirjaa tuskin olen lukenut, mutta ainakin seitsemännen osan, Urheilun unelmia ja urotekoja (2019), luin viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Tein siitä tekijöiden, Arto Teronen ja Jouko Vuolle, luvalla 20-osaisen referoinnin omaan blogiini. Kirjassa esiteltiin 20 edesmennyttä urheilijaa, vetonaulana Matti Nykänen, kuten tässä uusimmassakin Urheilijoiden voittoja ja tappioita -kirjassa.
Lalli Partisesta lähdetään liikkeelle ja Hugo Lahtiseen päädytään, ja näin on jälleen 20 edesmennyttä urheilunimeä esitelty. Jääkiekkoilijasta – niin, minkä lajin mieheen?
Siinäpä tämän kirjasarjan yksi idea onkin: nostaa tuttujen nimien rinnalle unohdettuja urheilijoita ja urheiluvaikuttajia, valmentajia. Tamperelainen Hugo Lahtinen (1891–1977) oli noita kaikkia aikanaan: olympiapronssimitalisti yleisurheilun 5-ottelussa, ensimmäinen suomalainen 7 metrin ylittäjä pituudessa, maajoukkuevalmentaja, pätevä voimistelunopettaja (Kekkosen junailemalla erityisluvalla). Tuo tieto selviää faktalaatikosta, joka jokaisen urheilijan kohdalla kertoo olennaisimman.
Väinö Markkanen, Eeles Landström, Markku Tuokko, Ilkka Nummisto mukana “kovina” niminä, vähemmän tunnettuina muun muassa aituri Sirkka Norrlund, koripalloilija Hilkka Hakola, kepeäaskelinen olympiavoittaja Theodor “Teutori” Koskenniemi. Moni urheilijatarina on kuunneltavissa Yle Areenasta sarjassa Kiveen hakatut.
Taas kerran voi sanoa Lavia lainaten: jokainen ihminen on laulun arvoinen. Voimakkaita persoonia kaikki. Monilla omat arkiongelmansa menestyksen ohella. Kukin yksi meistä, jos erityistaitoa ei lukuun oteta. Toisella alkoholi ja toisella ei, toisella avioliiton natina ja toisella ei, toisella kilpajännitys ja toisella ei. Pelottomia, probleemattomia tuskin kukaan.
Mikä parhainta: kaksikko Teronen ja Vuolle tuovat vainajistaan esille kiiltokuvan sijasta monipuolisen arkikuvan – kunnioittaen, samalla kuitenkin tavallistaen heidät joukkoomme kuuluviksi.