Seppo Keränen: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä

Osta kirja itsellesi

”Poskelle, laukaise.”

Noilla komentosanoilla 17-vuotias sotilas, tuleva presidentti, antoi käskyn ampua Haminan valleilla yöllä helmikuussa 1918 yhdeksän pääpunaista.

Sitten tuli muitakin mutkia ja ’metkuja’ matkaan matkalla presidentiksi: Akateemisen Karjala-Seuran ohjelman ’pirua ja ryssää vastaan’ rinnalle parikymppinen Urho Kekkonen lisäsi ruotsalaiset urheiluasioissa. Kommunisteja hän ei voinut sietää ollenkaan. IKL:n jäsenet olivat myrkkyä. Ja niin edelleen.

Siinä kyydissä ystäviä tuli ja meni, vihamiehistä ei puutetta ollut.

Valtiotieteen tohtori Seppo Keränen kerii Kekkos-kaunat ja -kehut yhteen syineen ja seurauksineen tässä liki viisisataasivuisessa teoksessa niin tarkkaan ja perin pohjin, että vähempikin syynääminen tavalliselle lukijalle olisi riittänyt.

Eipähän jää mitään epäselvää siitä, kuka ketäkin kannatti ja kuka ketäkin vastusti suomalaisessa yhteiskunnassa politiikan, työmarkkinoiden ja ammattijärjestöjen taistelukentillä.

Vennamo sieltä nousee yhtenä pahimpana vihamiehenä, Tanner toisena ja jonossa Virkkusta, Junnilaa, Karetta, Ehrnroothia sekä sankka joukko muita nimeltä mainittuja. Kremlissä NKP:n Suslov ja Kuusinen ovat vähemmän ystäviä, kuin myös Tehtaankadun diplomaatti Beljakov ja suurlähettiläs Stepanov, jotka juovuspäissään näyttivät mahtiaan, kuten Stepanov Kekkoselle Suopon Arvo Pentin maatilalla Hämeenkyrössä:

”Saunomisen aikana Kekkonen oli tympääntynyt Stepanovin öykkäröintiin ja vaivihkaa ilmoitti isännälle, että hän lähtee adjutantin kanssa pois. Presidentin virka-auto lähti kohti Helsinkiä. Saunasta isäntäväen luokse ilmaantui hölmistynyt suurlähettiläs. Hänelle kerrottiin, että kyyti lähti jo, mutta oli tilattu poliisiauto, joka vie vieraan kotiin.”

Ystäviäkin on – muiden muassa Liinamaa, Hetemäki, Sutela, Vilkuna – ja on Sylvi, mutta kuolema tahtoo korjata parhaimmat ympäriltä, ja kuka lopulta jää?

UKK yksin sairaana omaan maailmaansa. Ihailtuna, inhottuna, rakastettuna ja vihattuna.

Luku-urakasta tuli raskas. Pelkkänä kirjana jo painava ja jokainen sivu tupaten täynnä asiaa, tiivistä tekstiä. Kuvia jäin kaipaamaan ja väljyyttä tekstin sijoittelussa. Jäi tunne, että asiaa vastustajista löytyi niin paljon, etteivät vihamiehet sovinnolla kunnolla mahtuneet yksiosaiseen teokseen.

Kieltämättä mielenkiintoinen laajennus Suomen itsenäisyyshistorian kulkuun eniten vaikuttaneesta persoonasta Urho Kekkosesta (1900-1986), aina itsenäisyyden alkuajoista alkaen puolenvuosisadan ajan.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.