Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto : Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Entinen Ulkomaalaisvirasto muuttui vuonna 2008 Maahanmuuttovirastoksi. Jussi Förbom kuvaa kirjassaan Väki, valta ja virasto Maahanmuuttoviraston toimintaa. Hän keskittyy erityisesti yksin Suomeen tulleiden lapsiturvapaikanhakijoiden asemaan sekä perheiden yhdistämiseen. Kirjaansa varten Förbom on haastatellut lukuisia Maahanmuuttoviraston työntekijöitä sekä tahoja, jotka sen kanssa toimivat. Väki, valta ja virasto -kirjan perusteella Maahanmuuttoviraston toimintatavat ovat epäinhimillisiä ja byrokraattisia.

Jussi Förbomin kirjan Väki, valta ja virasto ensimmäisessä osiossa käsitellään virkamiesten ja poliitikkojen välisiä suhteita sekä yleistä poliittista vehkeilyä. Vuonna 2008 maahanmuuttoon liittyvässä asenneilmapiirissä tapahtui jyrkkä muutos: talouslama kuritti maailmaa, Suomeen saapui huomattavasti aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita ja perussuomalaisten suosio alkoi kasvaa. Kiristyneet taloudelliset resurssit ja uusi jyrkempi suhtautumistapa ruokki perussuomalaisten suosiota. Politiikka vaikutti myös Maahanmuuttovirastoon: esimerkiksi kotouttamista koskeva, jo valmisteltu kokonaispaketti hylättiin poliittisen painostuksen jälkeen.

Kirjan toisessa osiossa keskitytään niin sanottuihin maatietoon ja vetotekijöihin. Maatieto tarkoittaa Maahanmuuttoviraston keräämää tietoa turvapaikanhakijan lähtömaan olosuhteista. Maatietoa käytetään arvioidessa turvapaikanhakijan hakemusta. Maatiedon nykymalli on herättänyt kritiikkiä, koska se ei ole avointa eikä aina edes ajankohtaista. Vetotekijöiksi puolestaan kutsutaan niitä seikkoja, joiden perusteella Suomi saattaa vaikuttaa turvapaikanhakijan mielestä hyvältä kohteelta. Maahanmuuttovirasto pyrkii vähentämään vetotekijöitä.

Kolmas ja neljäs osio liittyvät lapsiturvapaikanhakijoihin ja perheen yhdistämiseen. Maahanmuuttoviraston armottomasti jauhavissa byrokraattisissa rattaissa lapsen etu jää aivan liian usein toissijaiseksi, ja muun muassa perheiden yhdistämisestä on tehty viime vuosina yhä hankalampaa. Sitä ja maahanmuuttoa yleisestikin käsitteleviä sääntöjä lukiessa alkaa väistämättä ihmetellä, kuinka yksikään hakija on edes onnistunut saamaan Suomesta turvapaikan. Maahanmuuttovirasto tuntuu rakentavan hyvin paksua ja korkeaa säännösten muuria Suomen rajoille.

Förbomin kirjan viides ja kuudes osio käsittelevät maahanmuuttokeskustelua, karkotuspäätöksiä ja tilapäisiä oleskelulupia. Förbom kritisoi toimittajia, joiden laiskuus ja virheet ovat toisinaan lietsoneet maahanmuuttokriittistä keskustelua entistä jyrkempään suuntaan. Myös Maahanmuuttoviraston omat työntekijät ovat omilla vihjailuillaan lisänneet kierroksia yleiseen keskusteluun.

Jussi Förbomin kirjan Väki, valta ja virasto perusteella Maahanmuuttovirasto on kankea, itsevaltainen ja lähestulkoon rasistisuuteen asti skeptinen viranomainen. Förbom on perehtynyt aiheeseensa syvällisesti ja vaivaa säästelemättä. Hänen kirjansa on asiallinen, tiukka ja kylmäävä kuvaus siitä myllystä, johon turvapaikanhakija joutuu jauhettavaksi hakiessaan Suomesta turvapaikkaa. Virasto kieputtelee turvapaikanhakijaa loputtomassa byrokratiassa ja päämäärättömyydessä näkemättä ihmistä tilaston takana. Förbomin kirjassa turvapaikanhakijoiden kertomukset elävöittävät tekstiä, ja niitä olisi suonut olevan hieman enemmänkin muutoin lievän kuivakassa kokonaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *