Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vannin sisäliepeessä oleva esittelyteksti kertoo vaatimattomasti, miten Sri Lankan sisällissotaa kuvaavaa sarjakuvaa ovat inspiroineet sellaiset teokset kuin Art Spiegelmanin Maus, Joe Saccon Palestiina ja Marjane Satrapin Persepolis. Aika kovat esikuvat Benjamin Dixille ja Lindsay Pollockille, jotka kummatkin ovat sarjakuvien parissa ensikertalaisia. Myönnän siis olleeni hieman skeptinen, mutta kerrankos sitä ihminen väärässä on, sillä Vanni : A Family’s Struggle through the Sri Lankan Conflict on loistava sarjakuva, jonka ei lainkaan tarvitse hävetä esikuviensa rinnalla.
Nimi “Vanni” tarkoittaa Sri Lankan pohjoisosaa, jonka väestö kärsi erityisen pahasti sisällissodan aikaan. Konfliktia tarkastellaan kahden perheen tarinan kautta; Ramachandran ja Chologarin perheet ovat kylläkin fiktiivisiä, mutta sarjakuvan tapahtumat perustuvat lukuisiin haastatteluihin ja oikeiden ihmisten kokemuksiin. Sarjakuvan käsikirjoittaja Benjamin Dix tutustui sodan todellisuuteen myös henkilökohtaisesti, sillä hän oli Sri Lankassa YK:n joukkojen mukana.
Näin muistin virkistykseksi Sri Lankan sisällissodan vastapelureina olivat Sri Lankan sinhaleesi enemmistöinen hallitus ja tamilisissit, jotka puolestaan kuuluivat hinduvähemmistöön. Konfliktissa olivat näin ollen suuressa roolissa etniset jännitteet, jotka ovat jäänne brittien kolonialististisesta “hajoita ja hallitse” -politiikasta.
Vanni kertoo tamili-siviileistä, jotka jäivät näiden kahden sotivan osapuolen välikäteen ja siinä samalla Vanni on kertomus myös modernin sodan luonteesta, jossa rintamalinjat ovat hyvin epäselvät ja raja siviilin ja taistelijan välillä helposti hämärtyy. Tilanteen karmeus selviää vähitellen myös sarjakuvan päähenkilöille; pelättävänä eivät ole pelkästään hallituksen joukot, vaan lopulta myös tamilitiikerit, jotka pakkovärväsivät jopa lapsia omiin joukkoihinsa.
Vanni on lohduton tavalla, jota realistiset sotakuvaukset väistämättä ovat. Sarjakuva toi itselleni elävästi mieleen Funanin, animaatioelokuvan, joka käsittelee niinkin hilpeää aihetta kuin Kambodžan kansanmurhaa. Kummassakin ovat keskiössä perheen koettelemukset, ja kummassakin sitä katsojana ja lukijana uskoo ja toivoo, että asiat eivät sittenkään menisi niin huonolle tolalle kuin lopulta menevät. Tarinaan kytkeytyvät vielä pakolaisuuden vaikeat kysymykset, prosessi on henkisesti vaikea tavalla, jota länsimaissa harvemmin tunnutaan ymmärtävän.
Kertomuksena Vanni on äärimmäisen vaikuttava ja koskettava, mutta mikään ihan täydellinen tapaus se ei ole. Lindsay Pollockin kokemattomuus sarjakuvien parissa näkyy muun muassa siinä, että joillakin sivuilla sarjakuvaruutujen lukujärjestys on hieman epäselvä ja siinä, että monet hahmot ulkonäöllisesti sekoittuvat toisiinsa. Pienet virheet eivät kuitenkaan onneksi latista itse tarinankerrontaa. Kaiken kaikkiaan Vanni on oikein onnistunut kokonaisuus, joka onnistuu kertomaan selkeästi sekä itse konfliktista että antamaan kärsimykselle inhimilliset kasvot. Vanni ei ehkä sovellu aivan herkimmille ihmisille, mutta kaikille muille suosittelen ehdottomasti!
