Arno Kotro ja Christer Lybäck: Veitsen terällä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Christer Lybäck ja hänen elämänsä ovat saaneet runsaasti julkisuutta mediassa. Odotin Arno Kotron kirjoittamalta Veitsen terällä -kirjalta paljon, niin mielenkiintoinen Lybäckin tarina on. Lybäck on mies, jolla oli nuoruusvuosinaan kovasti ongelmia alkoholin ja lain kanssa, mutta hän raitistui ja hänestä tuli lopulta kirurgi. Tarina on mahtava ja ehdottomasti kirjoittamisen arvoinen. Jostain syystä tarina ei lähde kirjassa kunnolla lentoon.

Veitsen terällä -teoksessa Kotro kertoo yksikön kolmannessa persoonassa Lybäckin tarinaa ja tekstiin on siroteltu Lybäckin mietteitä yksikön ensimmäisessä persoonassa. Kirjan alussa tuokiopalat on kirjoitettu vahvalla stadin slangilla. ”Vain ohikiitäviä häivähdyksiä esimerkiksi flaidiksista saattoi tulla esiin mielen sopukoista kun spegelistä tsiigas auennutta öögaa”, Lybäck kuvailee krapuloitaan. Stadin slangin kauneudesta voitaneen olla montaa mieltä. Kirjan edetessä slangi muuttuu vähitellen yleiskielisemmäksi jutteluksi.

Kirjan ensimmäinen puoli kuvaa Lybäckin lapsuutta ja nuoruutta, jota alkoholi ja rikokset sävyttävät. Opettajat ja poliisit pieksevät, ja toinen vanki käyttää seksuaalisesti hyväkseen. Lybäck yrittää epätoivoisena jopa itsemurhaa. Opiskelu ja alkoholista luopuminen antavat kuitenkin elämälle vihdoin suunnan, ja Lybäck kouluttautuu ensin sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen lääkäriksi.

Kirjan loppuosassa keskitytään luksusautoihin, matkusteluun ja julkkisystäviin. Tällä tavoin on kenties pyritty korostamaan alkuosan jyrkkää vastakohtaisuutta, mutta Ferrari-muistelot ja kuvaukset nuorista tyttöystävistä tekevät Lybäckistä hahmona etäisen ja omahyväisen. Lybäckillä toki on kirurgin ego, ja se hänelle suotakoon, mutta lukijalle jää hänestä kaikesta huolimatta pinnallinen kuva. Välilukuna kerrottu tarina Lybäckin ja hänen ystäviensä epäonnistuneesta laihdutuksesta, jossa käytettiin apuna saunomista, ulostuslääkkeitä ja suoranaista vilppiä, onkin samaistuttava ja sympaattinen sekä erittäin kaivattu särö Lybäckin luonteeseen.

Veitsen terällä -kirjan ongelmaksi nousee ennen kaikkea Kotron mairea tyyli. Hän selvästi pitää Lybäckistä, ja silloin on vaikeaa tehdä objektiivista muistelmakirjaa. Lybäck on ”karski mies”, jonka ”määrätietoisuus ja täsmällisyys hakevat vertaistaan”. Sama sävy jatkuu valitettavasti läpi kirjan. Kotro näkee tärkeäksi myös kertoa toistuvasti kuinka Lybäck hämmästyttää kerta toisensa jälkeen muita ihmisiä menneisyydellään. Kyllä se nyt tuli jo ensimmäisellä kerralla selväksi.

Veitsen terällä on kirja, jonka tarina on kirjan kaunokirjallisia ansioita parempi. Lybäck kertoo rohkeasti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka uhriksi hän joutui nuorempana. Hän tunnustaa myös pahoinpidelleensä silloista naisystäväänsä. Hän on tehnyt paljon virheitä, mutta oppinut niistä. Paatuneelle alkoholistille, joka ajattelee, ettei hänestä ole enää mihinkään, Lybäckin tarina saattaa antaa toivoa.

4 kommenttia

  1. Tässähän on ratkaisu lääkäripulaan! Nostetaan kaikki juopot ja narkkarit ojan pohjalta ja heitetään lääkikseen.

  2. Ehkä kirjan tarkoituksena ei olekaan näyttää kuinka entisestä linnakundista ja alkoholistista lääketieteen opinnoilla leivotaan kypsä ja sivistynyt mies. Pikemminkin kait halutaan näyttää, että syvästäkin kuopasta pystyy kipuamaan kovalla tahdolla, lukupäällä ja ulkopuolisella avulla (tyttöystävähän tässäkin tapauksessa toimi kannustajana) siten, että yksilöstä tulee yhteiskuntakelpoinen, työssäkäyvä ihminen.

    Yhteiskuntakelpoinen tai älykäs ei kuitenkaan ole sama asia kuin empaattinen, sosiaalinen tai muut huomioonottava. Yhteiskuntakelpoisia ovat myös ne omahyväiset ja pinnalliset – niin kauan kuin pysyvät sillä kuuluisalla kaidalla tiellä.

    Kotro itsekin on alkoholisti ja yhdessä vaiheessa aika ”toivoton tapaus” monista opintoviikoistaan huolimatta. Tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä tuollekaan miehenalulle. Kunnes sitten tuli pelastus julkaistun kirjan ja uuden tyttöystävän muodossa. Sitten myöhemmin vielä raitius kruunasi tuon Kotron henkilökohtaisen selviytymistarinan.

    Kotro varmaan pitää Lybäckistä siksi, että näkee hänessä itsensä. Molemmathan ovat älykkäitä miehiä, vaikka Kotro vaikuttaakin sivistyneemmältä ja käyttää kauniimpaa kieltä. Tosin Kotrokin nuorempana puhui ”stadin slangia” kertoillen olevansa kotoisin ”Krunikasta”. Vaatteista puhuessaan hän käytti sanaa ”kledjut” ja pitkienhousujen sijaan hänellä oli jalassaan ”byysat”.

    Kirjaa minä en vielä ole lukenut, mutta näin Lybäckin haastattelun tv:ssä. Siinä minua häiritsi toteama, että ”ihan tavallisen ja normaalin perheen” 9vuotiaasta pojasta tuli tinneristi ja itseään pedofiileille kauppaava väärinkäyttäjä isän kuolemasta johtuen. Herää ajatus, että äitihän eli vielä. Mitä teki äiti silloin, kun hänen 9 vuotias poikansa haisteli tinneriä ja liikkui puolirikollisissa jengeissä ryöstämässä jalankulkijoita? En ihmettelisi yhtään, jos paljastuisi, että Christer itse asiassa tuleekin alkoholistiperheestä – vaikka aika tavallinenhan sellainenkin perhe on.

    Ymmärrän, että Kotron on vaikea olla objektiivinen. Minunkin tulee varmasti olemaan mahdoton arvostella kirjaa objektiivisesti ihan siksi, että niin tykästän Kotroa. Toisaalta kyllä kirjailijalta aina toivoisi hyvää kirjallisuutta ihan siitä huolimatta että kirjan päähenkilöllä on taipumus viimeisen sanon sanomiseen toivoessaan itsestään yksipuolista sankarikuvausta. Monipuolinen kuvaus olisi kuitenkin kypsempi tapa lähestyä tätä sankarihahmoa ja auttaisi lukijaa ymmärtämään sekä sankaria että hänen taustojaan.

  3. Erittain mielenkiintoinen, se mita olen lukenut netilta, jokut sanovat sita sun tata mutta itse olen juonut nuoruusvuosista lahtien, lopettanut ja alkanut taas, viimeinen hoitokoti 5 kk, ja raitis kunnes daami halus nahda mut kerran juovuksissa, se oli tuhoni kun olin heikko enka lahteny kavelemaan, sen jalkeen thaimaan linnakkeesa, aseesta jne kunnes paadyin yksin sohvalle ja pullo kadessa, ja on mennyt toista vuotta ja nyt ainakin yritan nousta helvetista, siis Christianin kirja on hyva esimerkki mihin juominen voi johtaa, liika viina, itse paasin tuomioilta, maksamalla.
    Mutta valinta on jokaisen kadessa. Itse haluaisin kirjoitta samanlaisen elamankerran, silla erolla etta oli kaikki mutta persous viinaan, tuhosin kaiken mutta viela taytyy nousta lattiasta, englannigsi hit the ground but you dont cry and come up. Toivon etta kirjailija kommentois ja ottaisin yhteytta ammatilaiseen, ei mikaan viikoloppu nautiskelija.

  4. Niinhän se on niin se pitääkin olla sankari Christer on.En muista ketään joka olisi tehnyt tuolaista matkaa.Suomen vankiloista on vaan tullut yksi ja ainut lääketieteen tohtori. Mulle melkein tulee kyynel silmään….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *