Milla Ollikainen: Veripailakat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Liken ja Suomen dekkariseuran Rikos kannattaa -kirjoituskilpailun voittaja Veripailakat on Milla Ollikaisen esikoisteos.

Veripailakat -dekkari kertoo Lapissa tapahtuvista murhista. Hiihtokeskus Ylläksellä tapetaan tunnetun miljonäärin poika. Hetkeä myöhemmin hotellin uima-altaasta löytyy kuristettuna yksi hiihtokeskuksen työntekijöistä. Liikkuuko hiihtokeskuksessa tuntematon hullu murhaaja vai löytyykö tekijä omista työntekijöistä?

Pienelle irti arjesta -lomalle äitinsä kanssa Etelä-Suomesta lähtee Krisse, moniongelmainen nuori nainen, joka on juuri menettänyt ajokorttinsa hyllylle kuivumaan. Krisse osuu tapahtumapaikalle sattumalta ja koska hänellä roikkuu kamera kaulassa, niin toki hän hyödyntää sitä. Samaan aikaan Helsingissä Krissen vanha tuttu Eerika työskentelee yhdelle suurimmista iltapäivälehdistä. Ja juuri oikeaan aikaan Krisse tarjoaa Eerikalle kuvia Ylläksen tapahtumista. Eerika kurvaakin itse pian lentokoneella tapahtumien keskipisteeseen ja sekoittaa poliisien työtä entisestään.

Ylläksen murhia tutkivat kaksi iänvanhaa poliisia Vuontisjärvi ja Vasara, jotka päivätolkulla joutuvat odottamaan KRP:n apua. Poliisit puhuvat tietenkin murretta ja luettuna Lapin murre tuntuu alussa vaikealta, mutta kirjan edetessä luontevalta valinnalta poliiseille. Avainasemassa on myös Tero, joka oli ensimmäisen murhan aikaan työvuorossa. Mitä tekemistä on Teron työkavereilla asian kanssa?

Veripailakat on nopealukuinen kirja. Sivuja on hieman yli 200, joten tapahtumat etenevät nopeasti. Lapin kylmyyden ja pakkasilman voi tuntea ihollaan kirjan edetessä. Omasta mielestäni tahti on liian nopea ja murhaajan motiivi jäi itselleni hieman pimentoon. Kirjan loppupuoli on mielestäni osittain sekava, vaikkakin taidokkaasti kuvattu ja kirjoitettu. Tapahtumia on paljon ja loppukin on onnellinen, uhreista huolimatta.

Ollikaisella on silti sana hallussa. Jään mielenkiinnolla odottamaan häneltä uutta dekkaria!

Lina

Lukemista rakastava Lina oppi lukemaan 5-vuotiaana ja sen jälkeen kirja onkin ollut kädessä lähes aina. Lina tykkää etenkin dekkareista ja suomalaisten kirjailijoiden teoksista, mutta lukee mielellään myös jotain uutta ja erilaista! Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Lukemisen arvoinen ja esikoiseksi varsin hyvä dekkari. Minusta myös loppu tuli vähän töksähtäen, ikään kuin olisi ollut kiire lopettaa tarina. Kylmän hyytäviä tilanteita sai kyllä kokea ihan oikeasti.
    Toisaalta jäin miettimään, tuleeko tälle kirjalle mahdollisesti jatkoa, jossa selviäisi lisää asioita. Jonkinlaista jatkoa dekkariuralleen Ollikainen on kuitenkin luvannut ja se on hyvä. Uusia nuoria dekkaristeja tarvitaan Suomen maahan.

  2. Samaa mieltä kuin Lina ja Sirpa. Lopussa lopahti ja töksähti. Jotenkin jäi viimeistelemätön olo, loppu oli ikään kuin luonnosasteella. Muuten sujuvaa tekstiä.

  3. Tähän on tulossa jatkoa syksyllä, Vesiraukka on Ylläkselle sijoittuvan trilogian toinen osa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *