Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuosi 1867. Talven tultua kaikki ruoka on syöty. Ihmiset lähtevät kodeistaan kohti epätoivoisen pientä mahdollisuutta selvitä hengissä jossain muualla. Salomaiden kansa hakeutuu kohti kirkonkyliä ja kaupunkeja, mutta ei herroillakaan ole helppoa. Posket kapenevat paksummallakin porvarilla. Ryysyläisten kitkuttelu on karmeaa: nälän lisäksi vitsauksena ovat kylmä ja kulkutaudit. Kuka auttaisi pientä ihmistä?

Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi on äärimmilleen pelkistetty, mitään hienostelematon kansankuvaus Suomen historian yhdestä hirvittävimmästä ajanjaksosta. Sen voima ja kauneus kumpuavat juuri sen kylmän toteavasta kerronnasta ja lohduttomista ihmiskohtaloista. Ollikainen ei turhia selittele, vaan kirjoittaa koruttomasti, päälauseilla, preesensissä, sillä tulevaisuutta ei ole, kysymys on eloonjäännistä tässä ja nyt.

Nälkävuosi nousi vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaiden joukkoon, ja alkuvuodesta 2013 kirjabloggarit palkitsivat sen suorastaan ylivoimaisella äänivyöryllä Blogistanian Finlandia-palkinnolla. Teos palkittiin myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla.

Se onkin poikkeuksellisen väkevä kirjallinen avaus uudelta kirjailijanääneltä, jonka kirjoituksiin varmasti tutustun vielä tulevaisuudessakin. Aki Ollikainen saa myös Kirjavinkeiltä erittäin vahvan suosituksen.

Anna Tulusto haastattelee Aki Ollikaista Prosak-proosaklubilla:

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Todella koskettava, mieleenpainuva kirja. Ihmiset, lukekaa!

  2. Kyllä, luin vasta äskettäin paljon kiitellyn ja kehutun Nälkävuoden, joka todellakin oli F-ehdokkuutensa ansainnut, enkä myöskään glogistien valintaa lainkaan ihmettele.

    Kirja on todellakin karun kerskailematon ja mikä hienointa, ainakin minulle se oli näine ”ääritapahtumineen” yllätyksellinen. Kuvittelin täysin toisen henkilön päätyvän elämään, ja kun hänen kohtalonsa selvisi … kirja piti ehdottomasti lukea heti loppuun ja kyllä teki mieli kurkkia sitä loppua jo etukäteen.

    Yksi koskettavimmista lukuelämyksistä. Odotan lisää Aki Ollikaiselta.

  3. Minun täytyy elää eri planeetalla kuin äänivyöryn aiheuttajat. Tämä on toinen kirja jonka olen eläissäni työntänyt roskalaatikkoon, ettei kukaan vahingossa ota sitä luettavakseen.
    En voi parhaalla tahdollani ymmärtää tämän kirjan arvostajia. Miten sen lukeminen parantaa lukijan sielunelämää, puhumatta yhteiskunnasta? Tuulesta temmattua historiankirjoitusta väritettynä hämmästyttävällä asenteellisuudella. Eivätkö nuoremman polven suomalaisilla ole alkeellisinta käsitystä lähihistoriasta? Jos he hankkivat sitä tämänkaltaisista sepustuksista, ei meillä ole tulevaisuudelta paljoa odotettavissa.
    En suosittele edes kuriositeettina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *