Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1980-luvulla humanistiälyköt saivat näkyvyyttä esitellessään huolestuneita puheenvuorojaan maailman tilasta ja siihen parannusehdotuksia. Esimerkiksi käy tämä virolaisen Jaan Kaplinskin ja ahvenanmaalaisen kirjailija ja esseisti Johannes Salmisen keskinäiseen kirjeenvaihtoon perustuva kirja vuodelta 1990. Eikä kirjan vetovoima ole yhtään vähentynyt tai sanoma haalistunut. Tässä on kirja, joka pitää lukea tämän päivän uhkien saartamana ja ymmärtää samalla, mistä kaikki alkoi, kun pahuuden sanoma kiiri eteenpäin kovalla nopeudella.
Median rappeuttavaan valtaan jo tuolloin kovasti turhautunut Kaplinski toteaa kirjassa, että kenties historiatietoisuuden muutos on yksi oman aikamme vallankumouksista, jonka merkitystä emme vielä käsitä; hän huomaa itsekin muuttuneensa eikä enää usko radikaaliin maailmanparannukseen eikä liioin vallankumouksiin tai vastavallankumouksiin, mutta erityisesti hän oli pettynyt sananvapauteen.
Eräs sanavapauden ja luomisvapauden perusteita lännessä on käsitys siitä, että sanat ja taideteokset eivät oikeastaan vaikuta mihinkään minkään vertaa. Me voimme sanoa mitä tahansa, haukkua mitä tahansa ja miten kovasti tahansa, mutta karavaani sen kuin kulkee tietään. Tässä suhteessa täällä meillä oli ennen paremmin; kommunistimaissa kirjailijan sanalla oli painoa, meidän moitteitamme pelättiin, meitä mielisteltiin ja uhkailtiin, mutta yhtä kaikki meidät otettiin epäilemättä vakavimmin kuin Suomessa. Tämä on eräs aikamme luovien ihmisten tilanteen tragikoomisia paradokseja. Olen myös varma, että kehitys kulkee meilläkin samaan suuntaan. Älymystön sana alkaa menettää painoarvoaan, etualalle saapuvat ammattipoliitikot ja liikemiehet, ja heidän myötään tulee länsimaalaistyyppinen kevyenlainen, virtaviivaisesti ajatteleva ja kirjoittava lehdistö. Meille se on jo syntynyt, ja minun täytyy tunnustaa etten halua sellaista lukea.
Kuulostaa yllättävän tutulta ja sopisi kuvaamaan myös aikamme harmillisia kipupisteitä. Kaplinskin profetia on osuva. Maailma todellakin muuttui juuri tuolloin sellaiseksi, jollainen se vieläkin on. Olemme nyt oppineet, että totuuden vastapari on valhe. Parhaimmat valheet maailmasta esittävät aina jotkut ketunhäntä kainalossa maailmaa omiin tarpeisiinsa muokkaavat kierot.